Kaislapentu
Kirjoittaja: Ruska
Istuskelin aukiolla, oli kulunut jo monta neljännesosa kuuta siitä kun olin leikkinyt Hiilihampaan kanssa. Hän oli ollut todi mukava, ja pidin hänestä kovasti. Emo oli juuri sukinut turkkini mahdollisimman siistiksi, sillä minusta tulisi tänään oppilas, tai ainakin emo oli sanonut niin. Minua jännitti, oppilaaksi tuleminen oli ehkä parhainta mitä voi tapahtua, tai sitten soturiksi tuleminen on vielä hienompaa! Olin niin innoissani, että en huomannut emoa joka tuli vierelleni.
”Olen ylpeä sinusta”, emo kuiskasi ja nuolaisi päälakeani. Naurahdin iloisesti ja katselin aukiota. Sydämmeni hyppäsi ulos rinnasta, kun näin Mesitähden hyppäävän litteäkiven päälle. Mieleeni tulvi muisto, siitä kun olimme pysähtyneet litteäkivelle Ampiaispiston kanssa kun tassuni oli nyrjähtänyt.
”Kaikki saalistukseen kykenevät tänne litteäkivelle klaani kokoukseen”, Mesitähti kutsui klaaniaan. Juoksin innoissani litteäkivelle, ennen kuin muut ehtivät sinne. Seisoin emon vierellä häntä huiskien iloisesti puolelta toiselle.
”Kaislapentu, astu eteen”, Mesitähti aloitti. Astelin Mesitähden eteen, ja katsoin päällikköä silmiin.
”Kaislapentu, on elänyt klaanissa kuusi kuuta ja nyt on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti, jolloin ansaitset soturinimesi, kutsuttakoon sinua Kaislatassuna. Mestariksesi tulee Salamataivas. Odotan, että Salamataivas välittää kaiken tietonsa sinulle”, Mesitähti lopetti. Kävelin koskettamaan neniä Salamataivaan kanssa, ja kuuntelin Eloklaanin hurrauksia.
”Kaislatassu! Kaislatassu! Kaislatassu!”
Emo, Hiilihammas, Korppisiipi, Ampiaispisto ja monet muut sukulaiseni tulivat onnittelemaan minua. Olin onneni kukkuroilla, tämä oli ollut paras hetki koko lyhyen elämäni aikana.
