Kaislatassu
Kirjoittaja: Ruska
”Ei oma isänikään olisi minua halunnut niin kyllä minä tiedän. Sitä paitsi Kimalaistoive on niin pehmo, ettei hän olisi antanut sinun kuolla vaikka Mesitähti olisi niin halunnutkin”; Tähtimötässu naukui piikittelevällä äänensävylllä, ja kohautti lapojaan kylmä ilme kasvoillaan. Nyyhkäisin ja katsoin surullisena Tähtimötassua silmiin. Miksi hänen piti olla niin inhottava? Hän ajattelee kaikista varmasti noin!
”Olet väärässä, emo rakastaa minua. Ei emo valehtelisi minulle,”; naukuin painaen pääni apeasti. Tähtimötassu valehtelee! Olen siitä varma!
”Miten vaan, jos haluat uskoa poloisen ramman soturiksi kykenettömän naaraan valheisiin niin usko pois, ei ole minun vikani että sinusta tulee yhtä pehmo”,
Katsoin Tähtimötassua silmiin, niinkö hän ajattelee emostani? Vanhemman naaraan kasvoilla oli kylmä ilme, painoin pääni ja poskilleni vieri muutama kyynel.
”Olet väärässä! Emo rakastaa minua, jos ei rakastaisi hän olisi jättänyt minut rajalle, eikä ol emon vika että häneltä puuttuu yksi jalka! Me kaikki olemme erilaisia, ja sinä olet tosi ilkeä. Ja tiedätkö varmasti halusiko isäsi sinut? Oletko koskaan kysynyt?”, naukuin ja katsoin Tähtimötassua määrätietoisena. ”Ja muutenkin, sinunkin mestarisi on entinen erakko”, naukuin reippaammin ja hymyilin pientä hymyä. Hivuttauduin kauemmas Tähtimötassusta, ja hymyilin hermostuneesti. Tämä naaras sai oloni epämukavaksi, pelkäsin kovasti mitä naaras sanoo seuraavaksi, ehkä oli virhe väittää hänelle takaisin… ja sanoa häntä ilkeäksi.
// Tähtimö?
