Kaislatassu
Kirjoittaja: Ruska
”En minä sinua voi kai kieltääkään mutta en sano, että haluaisin sinut siihen toljottelemaan”, Tähtimötassu naukui ja nyrpisti nenäänsä. Katsoin naarasta harmistuneena, en pitänyt hänen aseenteestaan, mutta niin kuin emo oli minulle joskus sanonut, yritä tulla kaikkien kanssa toimeen.
”Eikö isäsi ollutkin Mesitähti?” kysyin vanhemmalta naaraalta uteliaasti, olin joskus kuullut jonkun sanovan niin, mutta pitihän minun tarkistaa onko se totta.
”Valitettavasti. Olisipa isäni joku tavallinen kissa eikä itse suuri Mesitähti”, Tähtimötassu vastasi ilmeettömänä, ja haukkasi palan oravastaan.
”Kukas sinun isäsi olikaan? En katsos muista juuri nyt”, Tähtimötassu jatkoi piikittelevällä äänensävyllä, ja vilkaisi sivusilmällään minua. Yllätyin kovasti kysymyksestä, ja painoin pääni. En tiedä kuka isäni on. Olin niin pieni kun emo löysi minut.
”E-en tiedä, olin niin pieni”, takeltelin apealla äänensävyllä ja katsoin tassujani, nyt kaduin että olin kysynyt Tähtimötassulta hänen isästään. Tähtimötassu naurahti ilkeällä sävyllä ja haukkasi taas palan oravastaan.
”Erakkopentu ei tunne isäänsä, se on tyypillistä kaltaisellesi erakoksi kuuluvalle tyhjäntoimittajalle. Isäsi voi olla kuka vain ulkona tuolla mutta selvää on ettei hän halunnut sinua”, Tähtimötassu naukui ilkeästi. Katsoin järkyttyneenä Tähtimötassua, hän väitti että olen erakko, ja enkä ole mitään. Minulla on perhe! Minä kuulun Eloklaaniin! Väitin itselleni, ajatteleekohan kaikki Eloklaanissa minusta noin? Paitsi emo..
”Mu-mutta, mi-minä k-kuulun E-eloklaaniin, j-ja mi-minulla o-on perhe”, takeltelin surullisella äänensävyllä, ja poskelleni vierähti kyynel.
”H-he rakastavat minua”, jatkoin ja painoin pääni. Tähtimötassu oli väärässä, väitin itselleni ja suljin silmäni.
// Tähtimötassu?
