Kallahämy
Kirjoittaja: Auroora
//VIIKONLOPUN KP-BOOSTI//
Kallahämy kohensi ryhtiään, kun Kortetuike esitti hänelle kysymyksen. Hän oli tietysti alusta lähtien harkinnut tarkkaan, miten kertoi taustoistaan. Useimmiten riitti vain, että hän kertoi olevansa kotoisin kaksijalkalasta. Ja että hän oli lähtenyt, koska halusi kokeilla elää metsässä. Kallahämy ei koskaan maininnut Kieloa, eikä ylipäätään halunnut ajatella koko kissaa. Soturi ei missään tapauksessa halunnut, että tuosta kelvottomasta laiskurista tulisi osa hänen tarinaansa. Ei – kaksijalkalassa hänellä ei ollut tuttuja. Kielo sai jäädä menneisyyteen ja pysyä siellä.
”Olen kotoisin eräästä kaksijalkalasta”, Kallahämy aloitti lyhyen kertomuksensa. Hän jätti myös yleensä mainitsematta, miten ankarat olot tuossa kaksijalkalassa olivat olleet. Hän ei sivunnut niitä lukuisia kahakoita, joihin oli reviirikiistoissa joutunut. Se olisi voinut antaa hänestä joko liian heikon tai liian karskin ja kovettuneen kuvan. Oli parempi olla neutraali. ”Lähdin sieltä, koska halusin kokea elämän metsässä. Päädyin tuurilla tänne. Liikuin kaksijalkalassa yksin, joten tykästyin klaanielämään. On mukavaa, kun ei itse tarvitse hoitaa kaikkea, ja on aina keskustelutovereita.”
Kortetuike nyökkäsi kohteliaasti.
”Niin, siitä olen kanssanne samaa mieltä”, valkoinen soturi sanoi. ”Tietääkseni vietitte Eloklaanissa paljon aikaa, ennen kuin päätitte liittyä virallisesti joukkoomme. Oli varmasti viisasta harkita asiaa kunnolla.”
Kallahämy pohti hetken, yrittikö Kortetuike onkia hänestä tietoja lausahduksellaan. Kolli kuitenkin näytti täysin vilpittömältä.
”Niin. Vaikka pidinkin klaanielämästä, minulla kesti hetken sopeutua tänne. Kaksijalkalassa elätin vain itseni ja toimin omien sääntöjeni mukaan. Halusin opetella klaanin tavat kunnolla ennen liittymistä.”
Hellä tuulenvire osui Kallahämyn mustaan turkkiin, ja hän värähti hieman. Kylmät ajat olivat edessä, ja hän odotti mielenkiinnolla, miten klaanissa niistä selvittäisiin. Ja metsässä – kaksijalkalassa oli lehtikatoisinkin yleensä melko lauhkeaa. Hirviöt hönkäsivät jatkuvasti kuumaa ilmaa, mikä piti lämpötilan korkealla. Puistoissa liikkuessaan hän oli huomannut, miten hirviöiden puute viilensi ympäristöä – metsässä tulisi varmasti kylmä.
”Millainen lehtikato on metsässä?” Kallahämy kysyi aidosti uteliaana. Kortetuike oli sanonut lehtikadon pitävän klaanin kiireisenä. Kallahämykin oli sen nähnyt siinä, miten metsästyspartioita kulki reviirillä enemmän. Hän oli myös huomannut riistan kadonneen: jyrsijät olivat vaipuneet talvehtimaan maan alle ja linnut lentäneet pois. ”Vaikuttaa siltä, että monet eloklaanilaiset jotenkin jännittävät sitä.”
//Korte?
KP-boosti käytössä
