Kallahämy
Kirjoittaja: Auroora
Kallahämy ei ollut vieläkään tottunut uuteen nimeensä, vaikka oli sen jo muutama päivä sitten saanut. Siksi hän hätkähti hieman, kun kuuli Kortetuikkeen tervehdyksen.
”Iltaa, Kallahämy.”
Hän ei ollut aiemmin paljoa puhunut kollin kanssa. Oikeastaan hän ei ollut vielä tutustunut yhteenkään eloklaanilaiseen syvemmin – Kallahämy oli huomannut, että oli yllättävän vaikeaa laskea suojamuurit ja antautua uusien tuttavuuksien mahdollisuudelle. Kaksijalkalassa eläessään hän oli tottunut kyseenalaistamaan ja epäilemään jokaista vastaantulijaa, eikä vanhoista tavoista noin vain päässyt irti. Toisaalta Kallahämy ei ollut varma, halusiko hän sitä muutenkaan. Ystävyys ei tuntunut ollenkaan yhtä tärkeältä kuin hänen oma turvallisuutensa.
”Anteeksi, en huomannutkaan teitä. Taidatte olla yövartiossa?”
Naarassoturi nyökkäsi. Hän ihmetteli Kortetuikkeen tapaa puhua teititellen, mihin hän oli jo aiempina kertoina kollin kanssa jutellessaan kiinnittänyt huomiota. Tavallaan hän nautti siitä, että soturi tällä puhetyylillään ikään kuin ylensi hänet, mutta samalla outo käytös sai Kallahämyn jännittymään. Viirasiko kissalla kenties hieman päästä?
”Kyllä olen”, musta soturi vastasi ja kiinnitti näkevän silmänsä katseen vaaleaan kissaan. Kuunvalo värjäsi Kortetuikkeen turkin sinertäväksi, mutta Kallahämyn tummaa hahmoa se ei pystynyt pelastamaan pimeyteen hukkumiselta. ”Tein tätä paljon kaksijalkalassa. Oikeastaan lähes joka yö. On mukavampaa, kun työt jaetaan sotureiden kesken, eikä tarvitse pitää yksin huolta kaikesta.”
Kallahämy olisi halunnut kysyä kollilta, miksi hän puhui niin kummallisesti, mutta hän pidätteli kieltään. Kyselemisen voisi tulkita epäkohteliaaksi, eikä hän halunnut antaa itsestään kovin kärkästä kuvaa. Sen sijaan Kallahämy esitti hieman turvallisemman kysymyksen.
”Olitko kävelyllä näin myöhään? En ole törmännyt moneen kissaan tähän aikaan.”
//Korte?
