Karjuvirne
Kirjoittaja: Elandra
”No, mikäs siinä sitten”, tokaisin virnistäen ja lapojani kohauttaen samalla kun käänsin katseeni kohti pilvistä taivasta ennen kuin jatkoin, ”mutta jos yksin ajattelit hoitaa rajat, on sinulla aika paljon tekemistä niiden kanssa.”
Huomasin sivusilmälläni, kuinka Tähtimötaivaan katse kääntyi minun suuntaani. Hän käänsi sen kuitenkin vaivihkaa pois, alkaen katsella kanssani taivasta.
”Heh heh”, naaras vastasi mukamas nauraen. Vilkaisin ystävääni hyväntuulisesti virnistäen.
”Kielsikö Leimusilmä sinulta myös kävelyretket?” esitin kysymyksen mustavalkealle naaraskissalle, joka käänsi taas katseensa minuun. Katsoimme hetken ajan toisiamme silmiin, ennen kuin nuorempi soturi laski katseensa maahan.
”Hän sanoi, etten saisi osallistua partioihin”, naaras kertoi.
”Eli kävelyretkiä ei ole kielletty”, nau’uin ja nousin jo ylös ennen kuin olin kysynyt edes naarasta mukanani ulos. Tähtimötaivas vilkaisi minua kysyvä ilme kasvoillaan. Ennen kuin hän ehti edes avata suutaan sanoakseen jotain, olin jo aloittanut puhumisen:
”Olet mädäntynyt leirissä jo niin pitkään, että minä vien sinut nyt ulos. Jos viivyt leirissä pidempään, et pian enää edes muista, miten metsässä liikutaan. Vai onko sinulla jotain parempaa tekemistä?”
//Tähtimö?
