Karjuvirne

257 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Elandra

Olimme päässeet Tähtimötassun kanssa leiriin ja parantajan luokse. Mustavalkea oppilas tärisi yhä, enkä halunnut udella häneltä sen syytä. Se saattoi yhtä hyvin johtua edelleenkin kylmyydestä, pelosta tai kivusta. Oppilas oli tällä hetkellä kuin toinen kissa, eli ei lainkaan oma itsensä. Tai en oikeastaan ollut varma, oliko Tähtimötassu viimein raottanut sitä, millainen hän oikeasti oli; haavoittuvainen, herkkä ja pelokas. Kun nuori naaras kysyi ääni väristen minulta kuolisiko hän, en tiennyt mitä vastata. Siinä samassa Liljatuuli kiiruhti paikalle katsomaan haavoittunutta oppilasta. Ennen kuin selitin parantajalle mitä oli tapahtunut, kumarruin Tähtimötassun tasolle ja kosketin kuonollani hänen päälakeaan:
”Minä toivon, että et. Liljatuuli tekee varmasti kaikkensa saadakseen sinut taas kuntoon.”
Sitten käännyin harmaan parantajakissan puoleen. Hän silmäili huolestuneena Tähtimötassun vatsassa olevaa haavaa.
”Mitä tapahtui?” parantaja kysyi kääntäen kysyvän katseensa minuun. Minulla ei ollut pienintäkään aikomusta valehdella. Mutalampi oli tehnyt tämän ja varmistaisin, ettei häntä ikipäivänä hyväksyttäisi takaisin Eloklaaniin. Jos niin kuitenkin tapahtuisi, klaanielämä olisi minun osaltani ohitse.
”Mutalampi hyökkäsi aivan yllättäen. Ajoimme hänet Kieroarven kanssa pois, enkä tiedä missä hän nyt on. Suo anteeksi, minun on mentävä kertomaan tästä Mesitähdelle”, nau’uin kohdaten parantajakissan katseen. Liljatuuli näytti säikähtäneeltä, mutta uskoin, ettei se estäisi häntä hoitamasta velvollisuuksiaan. Lähdin tassuttamaan poispäin leirin keskustasta, jossa parantajien luona olevat kissat majailivat. Ennen kuin lähdin, käännyin vielä Liljatuulen puoleen vakavana:
”Älä anna Tähtimötassun kuolla.”
Kävin katseellani läpi jokaisen kukkulalla olevan kissan, mutta harmikseni Mesitähti ei ollut heidän joukossaan. Siispä siirryin Kieroarven seuraan odottamaan päällikön paluuta. Kerroin veljelleni olevani huolissani Tähtimötassusta. Se olisi minun vikani, jos oppilas kuolisi. Olin ollut mestarina aivan liian huolimaton.

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *