Karjuvirne
Kirjoittaja: Elandra
Katsoin tyytyväisenä, kuinka Tähtimöpentu lähti etsimään itselleen juttuseuraa. Pennun oli tosiaankin hyvä viettää välillä aikaa myös muiden kuin Mutatassun kanssa.
En ehtinyt kovinkaan kauaa istua pääaukiolla, kun Rastaskukka oppilaineen saapuivat luokseni. Sinikilpikonnakuvioinen naaras ilmoitti, että Mesitähti oli käskenyt minut heidän mukaansa rajapartioon. Olin keskustellut Mesitähden tyttären kanssa muutaman kerran, mutta hänen oppilaansa oli minulle täysin uusi tuttavuus. Silmäilin ruskeaturkkista kissaa mietteliäänä ja hieman kammoksuen, mutta siitä huolimatta pyrin olemaan kohtelias ja tervehdin nuorukaista. Olin seurannut hänen nimityksiään aiemmin, joten tiesin kollin nimen olevan Kuusitassu.
Rastaskukka otti kolmihenkisen partiomme johdon ja vei meidät ulos leiristä aina joelle saakka. Pysyin vaiti, sillä minulle tuntemattoman kissan läsnäolo sai oloni epämukavaksi. En tuntenut Kuusitassua tai tiennyt hänestä muuta kuin nimen ja sen, että hän oli Rastaskukan oppilas. Silmäilin ruskeaturkkista kissaa ja pysyttelin visusti partion hännillä.
”Menemme nyt kaatuneelle puulle”, Rastaskukka ilmoitti ja otti suunnakseen kaatuneen puun, jota pitkin pääsisimme ylittämään joen.
Kaatuneen puun luona Rastaskukka hidasti tahtiaan ja lopulta pysäytti koko partion puunrungon eteen.
”Runko on liukas sateen jäljiltä, joten liiku varovasti ja keskity joen ylittämiseen, ettet putoa”, naaraskissa naukui oppilaalleen. Kuusitassu nyökytteli päätään ja katsoi, kuinka Rastaskukka loikkasi ketterällä loikalla rungon päälle. Kun naaras oli ottanut muutaman askeleen eteenpäin, Kuusitassu seurasi mestariaan ja kapusi liukkaan rungon päälle.
Seurasin kaksikkoa pitäen tiiviisti katseeni edelläni kulkevassa Kuusitassussa. Vaikken erityisemmin pitänyt itselleni tuntemattomista kissoista, en halunnut nuoren oppilaan joutuvan veden varaan. Upotin kynteni puun märkään runkoon ja liikuin varovaisin askelin edelläni tasapainottelevan Kuusitassun perässä. Olimme jo joen puolivälissä, kun vastakkaiselta rannalta kuului rasahdus. Se sai Kuusitassun säpsähtämään ja hänen tasapainonsa pettämään, ja kollikissa horjahti. Koska olin lähinnä keskittynyt vain Kuusitassuun, ehdin reagoida tarpeeksi nopeasti ja ehdin juuri ja juuri napata tästä kiinni, ennen kuin kissa putosi allamme virtaavaan jokeen. Nostin Kuusitassun takaisin rungolle, ja tämä tarttui siitä kynsillään. Rastaskukka oli jo ylittänyt joen ja hän seurasi tapahtumia vastarannalta.
Pääsimme viimein myös Kuusitassun kanssa Rastaskukan luokse. Käänsin terävän katseeni nuoreen kissaan.
”Oli sinun onnesi, että minä kuljin perässäsi”, tuhahdin ja silmäilin Kuusitassua silmiäni siristäen, ”jatkossa muistat varmasti olla varovaisempi.” Rastaskukka asteli Kuusitassun luokse ja katsoi tätä huolestuneesti.
”Oletko sinä kunnossa? Pystytkö jatkamaan partiointia?” soturi kysyi rauhallisella äänellä oppilaaltaan.
//Kuusi?
