Karjuvirne
Kirjoittaja: Elandra
Ajatukseni olivat harhautuneet Tähtimötaivaaseen kesken keskustelun Minttuliekin kanssa. Varapäällikkö oli saapunut luokseni kertoakseen, että minut oli laitettu aurinkohuipun partioon muutaman muun soturin kanssa. Hän oli sanonut jotakin muutakin, mutta siinä vaiheessa ajatukseni olivat harhautuneet naaraan tyttäreeseen. Tähtimötaivas oli lähtenyt klaanista miltei puoli kuuta sitten muutaman muun kanssa etsimään kissoja, jotka voisivat auttaa Eloklaania sodassa. Koin valtavaa tarvetta suojella nuorta soturia, ja siksi olin kai huolissani. Tähtimötaivas oli kaukana minusta, enkä voisi auttaa häntä mikäli hän kaipaisi apuani. Naaras oli kokenut niin paljon pahuutta Mutalammen vuoksi, etten halunnut hänen enää kärsivän yhtään, en koskaan.
”Anteeksi, mitä sinä sanoit?” ärähdin turhan tylysti, kun huomasin Minttuliekin katselevan minua odottavasti. Punaturkkinen naaras huokaisi, mutta pysyi rauhallisena.
”Pyysin, että kävisit herättämässä Kuusihännän. Hän nukkuu vielä ja on lähdössä mukaanne partioon”, varapäällikkö ilmoitti kärsivällisesti. Minua hävetti hieman, mutta työnsin ikävän tunteen syrjään.
”Aivan, teen niin”, lupasin. Minttuliekki nyökkäsi, nousi ylös ja poistui luotani. Käänsin katseeni kohti paikkaa, jossa soturit nukkuivat. Se sijaitsi leirin toisella laidalla, eikä sitä voinut pesäksi edes kutsua. Tällä ”sotureiden pesällä” ei nimittäin ollut minkäänlaista suojaa. Kissat olivat raahanneet sammaleensa yhteen rykelmään ja nukkuivat taivasalla. Minä kaipasin vanhaa leiriä ja sen suojaisia pesiä. Vesisateen yllättäessä jokainen soturi ja oppilas kastui. Nukkumapaikassa oli vain muutama soturi, joista yhden tunnistin Kuusihännäksi. Kävelin sammalvuoteiden yli nukkuvan soturin luokse. Kuusihäntä oli eilisiltana ansainnut soturinimensä ja tämä olisi hänen ensimmäinen partionsa soturina. Tökkäsin käpälälläni ruskean kollin lapaa. Hän säpsähti hereille ja katsahti minun suuntaani väsyneenä.
”Herätys, olemme lähdössä partioon”, sanoin vakavalla äänellä. Olimme muutamat kerrat keskustelleet Kuusihännän kanssa, mutta en kokenut voivani olla vielä hänen seurassaan täysin rentona. En tiennyt kissasta kuin vähän. Mutta Kuusihäntä oli kuitenkin ihan kelpo seuraa ja jos tutustuisin häneen paremmin, uskoin tulevamme toimeen. Ennen kuin tuore soturi ehti sanoa mitään, käänsin tälle selkäni ja kävelin kukkulan laen laidalle, jossa muut partion jäsenet jo odottelivat.
Kuusihännällä ei mennyt kauaa, ja partio pääsi lähtemään leiristä. Laskeuduimme kukkulan rinnettä alas nummille ja jatkoimme matkaa kohti Kuolonklaanin reviiriä. Vähäpuheinen Väärävarjo johti partiota ja hänen perässään kulkivat Kirpputäplä ja hänen oppilaansa Pensastassu. Minä ja Kuusihäntä kuljimme miltei rinnatusten partion hännillä.
Katsahdin vierelläni kulkevaa kollia mietteliäänä. En tavallisesti olisi alkanut juttelemaan puolituttujen kanssa, mutta nyt tilanne tuntui olevan eri. Kenties Kuusihännästä oli tulossa lähempi tuttavuus tai jotain, jonka vuoksi avasin keskustelun:
”Miltä tuntuu olla soturi?”
//Kuusi?
