Kärpäspentu
Kirjoittaja: Saaga
Kuuntelin emon puhetta ja työnsin kiveä häntä kohti. Halusin, että emo saisi sen. Rakastin emoa paljon. Toivoin, että emo jossain kohtaa antaisi minun mennä muiden pentujen mukaan. Haluaisin nähdä miten he leikkivät. Käännyin katsomaan taas puita. Olivatkohan ne aina noin värikkäitä?
“Pian puista tippuu lehdet ja lehtikato alkaa”, emo kertoi. Käänsin päätäni hänen suuntaansa ja katsoin suurin silmin tätä. Odotin jatkoa lauseelle, mutta sitä ei tullut. Käänsin pääni pois ja tarkkailin taivasta. Pilvet kulkivat taivaan halki kovalla vauhdilla. Aurinko pilkahteli aina välillä esiin niiden takaa. Puutkin taipuivat tuulessa. Tunsin, kun tuuli osui turkkiini ja sai minut horjahtamaan. Emo ryntäsi pitelemään minua pystyssä.
“Pitäisikö meidän mennä sisään? Ettei vain tule liian kylmä”, kuningatar naukui hätäisenä. Katsoin häneen ja päätin mennä sisään pentutarhaan. Tekisin kuten tuo tahtoi, sillä en halunnut tehdä emoa surulliseksi. Tassutin pesän reunalle ja annoin silmieni tottua hämärään. Tiputtauduin maahan ja kiehnäsin turkkiani multaiseen maahan. Haukottelin selälläni maaten ja rupesin pesemään vatsaani.
//Käärmes?
