Kärpäspentu
Kirjoittaja: Saaga
“Syö se!” Sielupentu haastoi. Katsoin toista pentua silmät suurina. Miksi hän oikein halusi minun syövän madon, ihmettelin itsekseni.
“Ihan tosi, syö se! Se olisi niin hauskaa! Minäkin voin tehdä niin, jos sinäkin teet!” Sielupennun vakuuttelut jatkuivat. Minulla ei ollut edelleenkään mitään halua vastata sanoin. Katsoin vain pahalta haisevaa matoa, joka oli tullut sateiden pakottamana pesäkolostaan. Entä, jos söisinkin sen? Ehkä Sielupentu silloin pitäisi minusta. Tämän täytyi olla vain normaalien pentujen leikkiä. En ollut koskaan ollut mukana leikeissä, joten päätin nyt heittäytyä. Lähestyin matoa hitaasti. Avasinpienen suuni ammolleen ja pistin hampaani madon ympärille. Imaisin sen sisään suuhuni ja katsoin sitten Sielupentua silmiin. Tuon silmät loistivat ja suu vääntyi hymyyn. Nauru purkautui hänestä yhtenä ryöppynä. Katsoin, kun Sielupentu nauroi ja nielaisin madon alas kurkustani.
“Kärpäspentu söi madon! Kärpäspentu söi madon!” Sielupentu hihkui. Olin tainnut tehdä hänet todella iloiseksi. Hivutin suuni pieneen hyvin vääristyneeseen hymyyn, vaikka minun mielestäni hymyni oli tottakai maailman luontevin ja kaunein asia ikinä. Silmäni eivät yhtään yhtyneet hymyyn, joten taisin näyttää aika hullulta. Sielupentu nimittäin nauroi vain kovempaa.
//Sielu?
