Kärpästassu
Kirjoittaja: Saaga
Olin paneutunut leirin laitamalle odottamaan mestariani, joka oli pyytämässä Rusakkotassua ja Uskolintua kanssamme taisteluharjoituksiin. Nuoremman oppilaan rusehtavat silmät kiilsivät ilosta, kun tämä loikki luokseni mestarimme perässään. Nousin hitaasti seisomaan.
“En voi uskoa, että pääsen taisteluharjoituksiin kun Muurahaistassun pitää nyppiä kirppuja klaaninvanhimpien turkeista!” ruskea turkkinen oppilas hehkutti. Väläytin pienen hymyn ja nostin sitten katseeni Kallahämyyn. Hän kertoisi varmasti mihin me menisimme harjoittelemaan.
“Lähdetään. Menemme tällä kertaa nummille”, Uskolintu maukui ja lähti tassuttamaan toisen soturin rinnalla ulos leiristä. Minulle ei jäänyt vaihtoehtoja kuin kuunnella Rusakkotassun innokasta höpinää. Huomasin tuon nenässä lyhyehkön haavan, joka oli jo miltei ummessa. Pohdin mistä se oli saattanut tulla etenkin kun kyseessä oli noin nuori oppilas. Hän oli ehkä juuri ja juuri ollut neljäsosakuun oppilaiden pesässä.
“Minä haluan esitellä sinulle hienon uuden liikkeen, jonka keksin!” naaras hihkaisi, mutta sai pian Uskolinnulta toruvan katseen.
“Pidä vielä kovempaa meteliä ja yksikään saalistuspartio ei saa kiinni mitään koko päivänä”, kollisoturi naukui. Rusakkotassu katsahti pois päin: “Anteeksi.”
Toinen oppilas oli hyvin pienikokoinen ja vaikka tiesin hänen täyttäneen jo 6 kuuta epäilin silti itseäni hiukan. Rusakkotassu oli vielä aivan pennun näköinen. Kyllä hän varmasti vielä kasvaisi, ajattelin.
“Oletko sinä hyvä taistelija, Kärpästassu?” Rusakkotassun huomio suuntautui minuun. Pienet häpeän väristykset kulkivat turkillani. En minä ollut. En kuitenkaan halunnut sanoa sitä toiselle oppilaalle.
“Ihan hyvä”, totesin hiljaa.
“*Ihan* hyvä ei riitä minua vastaan! Varmasti rökitän sinut niin kovaa, että palaat leiriin itkemään emollesi häviötäsi”, Rusakkotassu haastoi outo kylmä sävy äänessään. Luimistin korviani hiukan ja pidin katseeni erossa miltei kaksi kertaa minua pienemmästä oppilaasta.
“Rusakkotassu, koitahan käyttäytyä”, Uskolintu huokaisi edestämme. Hän oli selvästi tottunut Rusakkotassun luonteeseen. Toivoin, ettei naaras oikeasti tarkoittanut sanojaan.
“Noniin”, Kallahämy naukui, kun pääsimme nummien tasaisemmalle alueelle. Vilkuilin ympärilleni vehreässä ruohossa. Sen sekaan voisi painautua, mutta pitäisi varmasti olla samanvärinen turkki, jotta se oikeasti harhauttaisi vastustajaa enkä ollut nähnyt yhtäkään vihreää kissaa vielä lyhyen elämäni aikana.
“Aloitetaan”, Uskolintu naukui vilkaisten minuun kuin varmistaakseen, että sanoi juuri oikeat sanat, “Rusakkotassu, saat hyökätä ensin.”
“Muista kuitenkin, että vaikka Kärpästassun taidot eivät olisi loistavat, hän on silti sinua kokeneempi. Sinun täytyy käyttää enemmän päättelyä kuin esimerkiksi veljesi kanssa”, Uskolintu naukui paljastaen minut täysin. Tuntui kuin minulta olisi revitty turkki päältä. Räpyttelin silmiäni hämmentyneenä ja koitin vain valmistautua.
“Muista seisoa leveämmin, Kärpästassu. Aseta jalkasi niin, että Rusakkotassu ei pääse horjuttamaan sinua liikaa.”
Nyökkäsin mestarilleni ja asettauduin valmiiksi. Rusakkotassukin näytti valmistautuvan, joten terästin kunnolla aistejani. Nostatin karvani pystyyn. Rusakkotassun katse kiinnittyi lapaani, joten osasin heti väistää kun tämä loikkasi eteenpäin. Kierähdin maahan oppimallani liikkeellä ja koitin väistää toista oppilasta, mutta kierimiseni junnasi paikallaan enkä päässyt väistämään. Rusakkotassu loikkasi ilmaan ja laskeutui päälleni nauliten minut maahan.
“Potkaise takakäpälilläsi”, Kallahämyn ohje kuului. Tein kuten käskettiin ja lennätin pienen kevyen oppilaan ilmaan. Hän mätkähti maahan lennättäen hiekkapölyä kaikkialle. Yskin noustessani pystyyn, mutta Rusakkotassu oli ollut nopeampi. Hän oli jo kimpussani pienemmälle kissalle soveltuvalla hyppää ja tarraudu -taktiikalla. Naaraan kynnet eivät kuitenkaan ihan pitäneet ja hän liusui pois.
Minun oli ihailtava toisen kykyä nousta ylös todella nopeasti epäonnistumisesta huolimatta. Nousin takakäpälilleni pistääkseni hänet maahan nopealla pystylukolla, mutta naaras tiesi miten vastata liikkeeseen. Hän kuitenkin haukkasi hieman liian suuren palan ja koitti niin edistynyttä liikettä, että jäi helposti alleni. Huohottaen kömmin naaraan päältä ja katsahdin mestariini.
“Hyvää työtä molemmilta”, hän sanoi ja viittasi minut hännällään luokseen, “Kärpästassu tiedän, että sinä haluat käyttää kaikkia oppimiasi liikkeitä mutta turvaudu sellaisiin joilla oikeasti voitat taistelun.”
“Mutta-”
“Tiedän, että se meni hyvin, mutta mieti mitä olisi tapahtunut jos olisit kohdannut voimakkaamman vastuksen. Hän olisi vastannut pystylukkoosi samalla taktiikalla ja saanut helposti taistelun lopetettua.”
Alistuin nyökkäämään hyväksyvästi ja tassutin takaisin kynitylle taistelualueelle. Rusakkotassu sai parhaillaan palautetta omalta mestariltaan ja näytti niin itsevarmalta, etten ollut ihan varma enää mistään. Purin hampaitani yhteen ja huiskaisin häntääni. Rusakkotassu loikkasi taas.
