Kärpästassu
Kirjoittaja: Saaga
Loikin ulos oppilaiden pesästä Kallahämyn luokse. Olimme sopineet ennen nukkumaanmenoa harjoitukset varhaiselle aamulle. En tiennyt tarkalleen miksi meidän piti olla liikkeellä näin aikaiseen, mutten valittanutkaan. Kallahämy totesi meidän lähtevän seuraavaksi metsään kiipeilyharjoituksiin. En vastannut mitään. Päässäni surisi ja kuhisi kuin muurahaispesässä, joka oli ampiaispesän sisällä. Kuljin kuin aave konsanaan pitämättä lainkaan ääntä ja kiinnittämättä huomiota yhtään mihinkään.
“Selvä sitten. Lähde vain kapuamaan, olemmehan tehneet tätä aiemminkin. Tavoitteenasi voisi olla latvaan kiipeäminen, mutta koeta nyt päästä ensiksi alimmalle oksalle. Annan sinulle samalla ohjeita.”
Ohjeiden jälkeen nostin päätäni katsoakseni korkeahkoa puuta. Paljastin kynteni ja loikkasin kiinni puunrunkoon. Liikuin ensimmäiselle oksalle varovaisesti ja kampesin itseni sen päälle. Vilkaisin Kallahämyyn, jonka hailakan vihreä katse pysyi tyynesti minussa. Ohjeita ei seurannut, joten päätin yrittää kavuta seuraavalle oksalle. Ponnistin ja valmistauduin hyppäämään. Levitin etukäpäläni niin kauas eteeni kuin vain sain ja tartuin kynsilläni kiinni. Koitin vetää itseäni ylös ja kavuta seuraavan oksan päälle, mutta kolautin otsani kovaa juuri siihen pahaiseen oksaan. Vinkaisin ja koitin pidellä edelleen kiinni, mutta hitaasti ja tuskallisesti kynteni liukuivat alas vain liukumistaan kunnes lähdin dramaattisen ulahduksen saattelemana putoamaan alas. Tupsahdin tassut edellä lumikinokseen, joka onnekseni pehmensi laskeutumistani, sillä en satuttanut itseäni laisinkaan. Yritin kahlata pois lumikinoksesta, mutta tassuni olivat syvällä ja minulla kesti vaikka kuinka kauan päästä pois.
