Kärpästassu
Kirjoittaja: Saaga
Katsoin emoa, kun tuo puhui ja puhui puhumasta päästyäänkin. Rastas oli jo häipynyt, joten ei minun ollut kiire mihinkään. Olisimme vain hyötyneet siitä rastaasta, mutta emoa ei selvästi kiinnostanut.
“En minä ole mihinkään menossa”, vastasin Käärmekullalle, joka esitti huolensa minun menettämisestäni. Emo oli kohtuuttoman huolissaan ihan typerästä aiheesta. En minä ollut mihinkään lähdössä.
“Et niin”, naaras huokaisi.
Vilkaisin tätä. Hän näytti surulliselta. Käänsin pääni pois ja mietin. Jos meidän oli tarkoitus saalistaa, olisi varmaan hyvästä alottaa se mahdollisimman pian. Ulkona oli niin kamalan kylmä, että paikallaan seisoskelu sai jalat jäätymään luita myöten. En kuitenkaan avannut suutani.
“Voisimmeko kuitenkin sopia, että pidät hetken vähän etäisyyttä Sielutassuun? Saisit harjoitella rauhassa soturitaitojasi”, Käärmekulta kysyi niin anelevaan sävyyn, että minun oli pakko suostua. En muutenkaan pitänyt vastaan hankaamisesta.
“Selvä”, vastasin monotonisesti ja katselin taas ympärilleni. En tiennyt pitikö minun jäädä tähän vai alkaa saalistaa. Emo oli muutenkin ihan outona. Miksei hän antanut minulle ohjeita?
//Käärme?
