Kärpästassu
Kirjoittaja: Saaga
Kävelin Tupsutassun rinnalla katsellen lumisadetta. Pian kolli sanoikin jo jotain. Hän totesi lumen olevan kaunista ja oli kiva, kun sitä oli. Annoin Tupsutassulle vastaukseksi jonkinlaisen nyökkäyksen kaltaisen eleen, vaikken ollutkaan aivan samaa mieltä. Lumi oli kylmää enkä minä pitänyt kylmästä. Epäilin ettei Tupsutassukaan rakastanut lumen kylmyyttä, sillä tuon turkin kaljut kohdat eivät varmasti tuntuneet lämpimiltä tässä tuiskussa. Kävelimme hieman nurkemmalle eristetyympään paikkaan. Tuuli veti turkkiani hassuun muotoon, mutta minua ei kiinnostanut. En sentään omannut vain puolikasta turkkia kuten vanhempi oppilas.
“Minä ja Kääpäpuna törmäsimme joku aika sitten rajapartioon. Se oli pelottaavaa, en minä haluaisi taistella”, Tupsutassu kertoili. Tuijotin vain takaisin suurin silmin. Miksi kolli kertoi minulle jotain tälläistä?
“Tiedätkö sinä Kääpäpunan? Hän on minusta mukava, meistä tulee ehkä ystäviä”, toinen jatkoi hieman takellen sanoissaan. Jatkoin vain tuijottamista. Tupsutassu näytti nyt epävarmalta ja tuijotteli käpäliään. Tuijotin kollia.
“En tunne häntä”, töksäytin ulos suustani hyvin monotonisella äänellä kuten aina puhuessani vieraille kissoille. En voinut olla oma itseni ja oikeastaan en edes tiennyt mikä oli oma itseni, koska en minä ollut koskaan mitään muuta kuin tälläinen. Tupsutassu katsahti minuun hieman yllättyneen näköisenä. Ehkä hänkin oli luullut minun olevan mykkä. Kuten kaikki. Ennakkoluuloisia hiirenpapanoita koko klaani täynnä.
“Minä olen Sielutassun ystävä. Hän sanoo, että olen hassu”, sanoin nyt, kun kerta jaoimme toisillemme omia kokemuksiamme ystävyyssuhteiden saralla.
//Tupsu?
