Kärpästassu
Kirjoittaja: Saaga
Kinasin kerran emoani vastaan, mutta annoin sitten olla.
“Kortetuike, voisitko sinä saalistaa Kärpästassun kanssa, jotta hän saisi kokemusta muidenkin kanssa työskentelystä?” Kallahämy pyysi katsahtaen valkeaan kolliin. Minäkin siirsin katseeni häneen. Olikohan kolli hyvä saalistaja?
“Minä menisin mieluummin tyttäreni kanssa. Haluan nähdä millaiseksi hänen taitonsa ovat kehittyneet”, Käärmekulta puuttui väliin ennen kuin Kortetuike ehti vastata.
“Hyvä niin”, Kallahämy sanoi ja katsoi minua, “Kerran juttu vain, älä huoli.”
“Jatkakaa te eteenpäin. Me voimme Kärpästassun kanssa mennä tästä vasemmalle”, naarassoturi naukaisi ja veti minut kylkeensä kiinni. Ehkä läksytys vihdoin loppuisi ja emo välillä kehuisikin minua. Katsoin emoa suurin silmin ja odotin hänen käskevän minua. Kallahämy aina teki niin. Käärmekulta vain lähti kävelemään itsekseen. Annoin tuon kävellä ja rupesin jäljittämään. Tassutin omaan suuntaani nenä pystyssä ilmaa maistellen. Pian sainkin vainun rastaasta. Lähdin seuraamaan sitä.
“Kärpästassu, mihin sinä menet?” emo kysyi ärsyyntyneen oloisena. Hän oli siis huomannut minun lähteneen. Olin selittämäisilläni hänelle, että löysin hajun rastaasta, mutta emo avasi taas suunsa.
“Meidän todella täytyy jutella Sielutassusta. Tule tänne”, hän käski.
//Käärme?
