Kehräpentu
Kirjoittaja: Ninjanen
”Odota vain, kun pääset maistamaan kalaa”, emo sanoi hyväntuulisesti kun olimme syöneet hetken. Innostuin heti. En ollut ihan varma, mitä kala oli, tai olinko maistanut sitä ennen, mutta emon äänensävy kuulosti siltä että se oli hyvää! Tahdoin päästä maistamaan sitä!
”Mistä kalaa saadaan?” kysyin innoissani. Vanhempi naaraskissa hymyili minulle.
”Joesta. Eloklaanin reviiri on täynnä niitä. Kalat elävät veden alla ja eloklaanilaiset saalistavat niitä. Oppilaita opetetaan myös uimaan”, emo kertoi ja siirsi hiirenrippeet tassullaan minun eteeni. Hotkin loput ja katsoin taas emoon kallistaen päätäni.
“Mitä ne soturilaki ja Tähtiklaani ovat? Lupasit kertoa niistä”, sanoin ja katselin emoa silmät säihkyen. Perhopuro hymyili.
“No, soturilaki kertoo meille kaikille miten meidän on elettävä, ja mitä emme saa tehdä. Vaikka soturilain nimi on soturilaki, se kuuluu meistä klaanikissoista jokaiselle. Sitä ei saa rikkoa”, emo aloitti ja minä nyökkäilin innostuneena, tahdoin tietää lisää.
“Mitä siinä sanotaan?” kysyin innostuneena ja Perhopuro kehräsi hyväntuulisesti.
“En ala nyt selostamaan sitä sinulle kokonaan, siinä on paljon kaikkea, mutta voin kertoa sinulle tärkeitä kohtia”, naaras sanoi, ja veti minua lähemmäksi itseään hännällään.
“Kerro!” vinkaisin innostuneena kuin pikkupentu. Ai niin – minähän olin pikkupentu.
“No, se, josta kerroin eli kuningattaret, pennut ja klaaninvanhimmat on ruokittava ensin. Toinen, josta kerron nyt on se, ettei yhtäkään pentua saa jättää pulaan, oli se kenen tahansa. Vaikka vihollisklaaninkin.” tässä vaiheessa minun oli pakko keskeyttää emoni. “Vihollisklaani? Onko klaaneja lisää kuin Eloklaani?” kysyin ja töpöhäntäni huiski puolelta toiselle. Emo nyökki.
“On kyllä, Kuolonklaani”, emo sanoi, eikä kertonut siitä sen enempää.
“Okei! Voitko kertoa vielä lisää kohtia?” kysyin innokkaasti. Ruskea tabbynaaras hymähti hymyillen hyväntuulisest, ehkä hieman huvittuneenakin.
“Selvä, mutta pari niin jaksat kuunnella Tähtiklaanistakin, sillä se on todella tärkeää!” emo sanoi ja näpäytti minua lempeästi nenään hännänpäällään.
“Kerron vielä kolme; pentujen on oltava vähintään kuusi kuuta tullakseen oppilaiksi, päällikön sana on laki ja sitä on toteltava ja puolusta klaaniasi vaikka hengelläsi. Sinulla voi olla ystäviä muiden klaanien kissojen kanssa, mutta ystävyytenne ei saa mennä klaanisi edun edelle, vaikka kohtaisit ystäväsi taistelussa”, emo sanoi ja katsoi minuun varmistaakseen että olin ymmärtänyt. Nyökyttelin oranssit silmät loistaen.
“Entä Tähtiklaani? Tahdon teitää siitäkin ihan kaiken!” olin tukehtua innosta. Emo naurahti hyväntuulisesti innolleni.
“Rauhoitu ensin, sillä tämä tieto on todella tärkeää”, hän sanoi ja minä ryhdisätydyin heti. En tahtonut, että tärkeä tieto menisi minulta sivu suun. Varsinkin kun Tähtiklaani kuulosti upealta ja mahtipontiselta.
“Tähtiklaani on paikka, jonne me menemme kun kuolemme ja sieltä meidän esi-isämme ja läheisemme katsovat meitä”, emo sanoi ja hänen silmänsä näyttivät muuttuvan jotenkin etäisiksi, usvaisiksi. Sitä kesti hetken ja sitten se ilme oli poissa.
“Sinne menemme myös sinä ja minä, kun aika on, mutta sitä ei toivottavasti tapahdu vielä aikoihin, vaan toivon todella että saamme elää onnelliset, oikein pitkät elämät”, emo sanoi ja koko hänen olemuksensa sanoi: ja että varsinkin sinä saat pitkän ja onnellisen elämän.
“Uskomattoman ihanaa!” kiljahdin innoissani, tietenkin uskoin että kuolleet kissat tosiaan menivät Tähtiklaaniin! Mutta sitten mieleeni hiipi kysymys.
“Mutta mistä me tiedämme että he kaitsevat meitä aina? Siis muuten kuin että tunnemme sen?” kysyin emolta ja tämä käänsi katseensa taivaalle.
“No, kun on yö, taivaalla näkyy hopeahäntä, se on tähtien polku, joka kimmeltää kauniisti. Kun kissa kuolee, me pidämme valvojaiset, ja kissa siirtyy Tähtiklaaniin, osaksi Hopeahäntää”, emo sanoi ja räpyttelin silmäni ihmeissäni.
“Vau!” henkäisin. Se kuulosti upealta. Tahtoisin todellakin päästä Tähtiklaaniin, kunhan vain olisi sen aika. Mutta se ei koittaisi vielä pitkään aikaan, sen olin päättänyt. En jättäisi emoa. En vielä pitkään aikaan. Ja ehkä emo kuolisi ennen minua? Mutta sekään ei tapahtuisi pitkään aikaan. Siitä pitäisin huolen. Minä ja emo, me pitäisimme toistemme puolia ja toisistamme huolta ihan aina!
//Perho :´D
