Kehräpentu
Kirjoittaja: Ninjanen
Sain uuden idean leikkiin, jota voisimme leikkiä nyt, kun emo sanoi että voisimme leikkiä tutkimusmatkailijaleikkiä milloin vain haluaisin.
“Joo, leikitään nyt sellaista, että sinä olet lumihirviö ja jahtaat minua!” hihkaisuni oli kimeä, juur sellainen kuin innostuneen pennun äänen kuuluukin olla. Emo hymyili ja lähti lampsimaan kohti minua lailla suuren, vaarallisen lumihirviön. Kikatin ja kipitin karkuun lumihangessa, joka kasvoi hetki hetkellä enemmän. Kevennin askeltani jotta en uppoaisi, mutta emo tuli miun makuuni vähän liian hitaasti takanani.
“Olet niin nopea, etten meinaa saada sinua kiinni!” naaras mörisi ja vilkaisin taakseni. Emo ei ollut lähelläkään! Pysähdyin hetkeksi ja odotin että emo pääsisi vähän lähemmäksi ja pinkaisin sitten taas karkuun.
“Mikä lumihirviöllä kestää?” kysyin taakseni, pieni turhautumisen siemen oli mennyt sisääni.
“Hei, ei ole helppoa kannatella tätä jättisuurta lumihirviön kehoa näin pienillä tassuilla! Anna vähän armoa”, emo sanoi ja sai hymyn taas nousemaan kasvoilleni.
Juoksin eteenpäin, kunnes yhtäkkiä tupsahdin naamalleni lumeen. Emo kiiruhti luokseni huolissaan, mutta nousin nopeasti ylös ja ravistelin turkkiani.
”Kaikki kunnossa!” Sanoin ja lähdin uudestaan karkuun.
”Vielä minä saan sinut!” vanhempi naaras urisi matalasti ja lampsi takanani.
Kiljaisin, kun emo sai minut kiinni. Mitä minä nyt tekisin?
”Sinä et saa minua ikinä, senkin lumihirviö!” Kikatin ja loikkasin leikkisästi kohti emoa.
//Perho
