Kehräpentu
Kirjoittaja: Ninjanen
Käpäläni polkivat maata ja pikkukivet ja multa lenteli tassujeni rummuttaessa sitä. Kauhu tykytti suonissani ja käski minun olemaan pysähtymättä. Koirien kuolaavat leuat ja raivokas murina eivät jättäneet minua rauhaan. Niiden hohtavan valkoiset hampaat välähtelivät verkkokalvoillani. Ne olivat jääneet kauaksi taakse jo pitkä aika sitten, mutta en suostunut pysähtymään. Pelkäsin että koirat olisivatkin jäljilläni, ja odottivat vain sitä että pysähtyisin ja olisin vielä helpompi saalis kuin mitä olin nyt. Metsä oli kaunis vihreillä pienillä lehdillä ja auringolla joka paistoi oksien välistä hetkellä ne vain hidastivat vauhtiani, kun minun oli pakko katsella kaunista maisemaa, mutta en voinut pysähtyä, en tahtonut.. Pikku hiljaa vauhtini hidastui, ja lopulta tuuperruin maahan lyöden pääni johonkin. Kaikki pimeni.
——————————————————
Haukoin henkeäni ja silmäni avautuivat. Missä olin? Kuka olin? Liikutin päätäni ja katseeni osui tummanruskeaan suureen kissaan. Naaras hymyili lempeästi.
“Hei pienokainen”, kissa sanoi lempeästi. Porasin katseeni tähän ja katselin sitten nopeasti tutkiskellen ympärilleni. Se paikka missä olin, oli joidenkin kahden suuren kiven välissä, pystyin näkemään ulos, siellä kulki paljon kissoja ja minä olin jossakin sammaleesta tehdystä asialla. Kauempana oli maakaamassa valkoinen mustatäpläinen naaraskissa. Käännyin takaisin minun vieressäni olevaa kissaa kohti. Jokin sana tykytti takaraivossani. Jokin, jota ajattelin tästä naarasta. Yskin hieman pienellä äänellä saadakseni ääneni kuulumaan.
“E-emo?” kysyin hiljaisella äänellä. “Oletko sinä minun emoni? Onko tämä koti?”
//Perho :3
