Kehräpentu
Kirjoittaja: Ninjanen
Katselin vanhempaa naarasta silmiäni räpytellen.
“Tärkeintä on nyt se, että olet turvassa. Tämä on nyt kotisi, kutsumme sitä Eloklaaniksi”, naaras kehräsi lämpimästi vastaukseksi kysymykseeni. Eloklaani… makustelin sanaa mielessäni. Se kuulosti hyvältä. Varmasti tulisin viihtymään. Luultavasti.
“Tiedätkö nimeäsi?” kissa kysyi lempeästi. Aloin miettiä. Oliko minulla nimeä? En muistanut mitään sitä kauemmaksi kuin että olin herännyt täällä. Sitä ennen kaikki oli pimeää. Pudistin hieman päätäni.
”En taida. Onko minulla nimeä?” kysyin hiljaa, ääneni ei kuulunut ihan täydellisesti vielä mutta se johtui myös siitä, että minua jännitti vielä näiden uusien kissojen seura.
“Ajattelin, että Kehräpentu sopisi sinulle”, naaras sanoi lempeästi. Päätin, että tämä kissa olisi emoni tästä lähtien. Ihan sama vaikka hän ei olisikaan oikeasti emoni, mutta kaipasin emoa ja tämä naaras vaikutti hyvin emolliselta ja siltä että oli jo ottanut minut pennukseen, joten hän olisi loistava emo. ”Koskeeko sinua mihinkään?” emo kysyi hymyillen. Katselin tassujani ja kirjavaa turkkiani. Takaraivossani tykytti, mutta muuten en tuntenut kipua, joten pudistin päätäni.
”Ei, paitsi vähän takaraivoon mutta ei muuten”, maukuisin ja annoin pienen, kainon hymyn nousta huulilleni.
//Perho 😀
