Kimalaispentu
Kirjoittaja: Aura
Kimalaispentu kuunteli Hiilihampaan tarinaa siitä miten hänestä ja Korppisiivestä oli tullut kumppanit. Kimalaispentu piti kovasti tarinoista, etenkin jos ne olivat onnellisia. Naaras makasi isänsä tassujen välissä ja retkotti selällään. Häntä väsytti hieman, naaraspentu seuraili katseellaan pentutarhan tapahtumia. Yötassu valisti Talvikkipentua ja Laventelipentu paini Mehiläispennun kanssa.
”Isi, löydänkö minäkin joskus oman kumppanin? Vaikka minulta puuttuu yksi tassu?” pentu kysyi hiljaa isältänsä. Kaikilla muilla oli jalat tallessa ja hän oli hukannut omansa matkan varrelle. ”Totta kai, Kimalaispentu. Tosirakkaus ei välitä siitä onko sinulla kolme vai neljä jalkaa”, Hiilihammas naukaisi hiljaa ja sukaisi tyttärensä päälakea. Kimalaispentu kehräsi hiljaa ja suki pienellä kielellään isänsä tassua. ”Isin pitäisi nyt mennä suorittamaan soturien velvollisuuksiaan. Mitäs sanoisit, jos menisit vaikka tutustumaan Aurinkopentuun? Hän vaikuttaa mukavalta kollilta, voisit saada hänestä hyvän ystävän”, Hiilihammas naukui pehmeällä ja lempeällä äänellä. Kimalaispentu katsahti pieneen, vaaleaan kolliin joka jutusteli Minttuliekille. ”Tulethan taas pian takaisin? Olet takuulla minun suosikkikissani kaikista!” Kimalaispentu miukaisi ja kömpi varovaisesti pystyyn. ”Tietenkin tulen, voin tuoda teille iltasella jotain syötävää. Ja kunhan lumi vain sataa kunnolla maahan, voin näyttää miten ihka oikea lumikissa rakennetaan!”, raidallinen kollikissa ehdotti ja pukkasi vielä rohkaisevasti tytärtään. Pentu miukui isälleen hyvästit ja lähestyi sitten varovaisesti Aurinkopentua. ”Hei”, naaras tervehti varovaisesti ja istuutui Aurinkopennun viereen. ”Kimalaispentu”, kollipentu naukaisi ujosti ja naaraan sydämeltä vierähti kivi. Onneksi myös Aurinkopentu vaikutti hieman ujolta tapaukselta, joten hänelle ei tullut niin suuria paineita siitä, että pitäisi olla heti todella rohkea ja puhelias. Kimalaispennun viikset värähtivät ja hän huomasi myös Aurinkopennun olevan raidallinen. Naaras piti kovasti raidallisista turkeista. Paitsi omastaan, hän näytti niin paljon ilkeältä Tyrskytassulta. ”Tahdotko nähdä leikin minkä minä keksin?” Kimalaispentu kysyi toiveikkaana ja Aurinkopennun nyökätessä, hän alkoi kasaamaan kiviä. ”Tässä pitää koota kivistä torni”, naaras kertoi leikistään ja kokosi litteitä kiviä päällekkäin. Kolmannen kiven jälkeen hänen omansa kaatui ja naaras työnsi kivet Aurinkopennulle. ”Sinun vuoro kokeilla, jos siis haluat”, Kimalaispentu naukaisi toiveikkaasti ja väläytti hennon hymyn Aurinkopennulle.
// 309 sanaa
// Aurinko?
