Kimalaispentu
Kirjoittaja: Aura
Kimalaispentu katseli vanhempien pentujen leikkejä emonsa tassujen juuresta ja väräytti korvaansa hennosti. Mustaraitainen kollikissa pudotti pentutarhan lattialle kaksi otusta, joiden nimeä naaras ei juuri nyt muistanut. Ainakin ne tuoksuivat hyvältä ja hän oli nähnyt emon syövän tuollaista luikerohäntää. Kimalaispennun jäänsiniset silmät suorastaan hehkuivat uteliaisuutta, kun hän katseli tuntematonta kissaa. Kolli oli suuri ja naaras ihaili suuresti toisen leukaa! Kimalaispentu höristi korviaan, kun kolli naukui emokissoille, että hän oli tuonut heille syötävää. Kimalaispentukin halusi maistaa! Mutta hänen harmikseen Korppisiipi oli kertonut, että näin pienet pennut eivät voineet syödä hiirtä. Ihan tyhmää! Kun uteliasluontoinen pentu pääsi pienen tupsahduksen kautta puolileukaisen kollin luokse, kolli tervehti häntä syvällä äänellään ja kosketti naaraan päälakea. Se tuntui Kimalaispennusta hassusta, häntä kutitti. Kimalaispentu kikatti iloisena ja hänen viiksensä väpisivät. Kissa esittäytyi Irvitassuksi ja kertoi olevansa Eloklaanin soturioppilas.
”Vaau, soturioppilas”, Kimalaispentu henkäisi ihastuneena, toinen oli niin suuri, että varmasti olisi pian ihka oikea soturi. Kauaa Kimalaispentu ei ehtinyt toista ihastella, sillä Irvitassu esitti hänelle kysymyksen naaraan tulevaisuudesta. Naaras tiesi siihen vastauksen välittömästi.
”Minäkin haluan olla soturi! Kuten isäni, tiedätkö hänet? Me näytämme ihan samalta, tiedätkö… Tiedätkö hänet”, Kimalaispentu puhui nopeasti, niin nopeasti että hän meinasi hengästyä viimeisten sanojen kohdalla. Irvitassu näytti hetken miettivältä, mutta nyökkäsi lopulta. ”Hiilihammashan se oli? Hän on pesätoverini, Pohjatassun mestari”, Irvitassu naukui syvällä äänellä, joka kuulosti pienestä pennusta hienolta. Kimalaispentu nyökki muutaman kerran, Hiilihammas oli niin hieno nimi. Tulisikohan hänestä Kimalaishammas? Tai Kimalaissiipi? Emo oli kertonut, että viherlehden aikaan olisi nähtävissä kimalaisia ja kaikenlaisia muita pörriäisiä. Kimalaispentu etsisi mielellään sellaisia.
”Minä haluaisin myös opetella tassuttelemaan, kuten muutkin”, naaraspentu miukaisi pontevasti, voisikohan Irvitassu opettaa häntä?
”Voisitkohan sinä.. tassutella? Tarkoitin siis, opettaa minua? Sanat ovat ihan tyhmiä, kun menevät sekaisin”, raidallinen pentu miukaisi harmistuneena, mutta katsoi toista toiveikkaasti. Toisella oli niin suuret ja vahvat käpälät, mutta häneltä puuttui yksi. Ehkä kolmesta muusta kasvaisi yhtä vahvat ja suuret, kuten toisellakin? Kimalaispentu ihaili jo nyt vanhempaa kissaa suuresti, hän halusi että heistä tulisi ystävät. Ja toivoi myös, että heistä tulisivat hyvät ystävykset. Kimalaispennun pieni kita avautui haukotukseen, pentu väsyi hyvin nopeasti, vaikka oli ollut vasta pienen hetken hereillä. Kimalaispennun kasvoilla oli iloinen hymy, kun hän katsoi suurikorvaista kollikissaa.
// Irvi :333?
// 350 sanaa
