Kimalaistassu
Kirjoittaja: Aura
Kimalaistassu katsahti hieman nälkäisenä Kultatassun hiireen, vaikka tiesi että ei saisi välttämättä syödä vielä. Naaras asettautui nojaamaan oppilaiden pesää vasten, jotta voisi sukia turkkiaan paremmin. Naaraan turkissa oli tietyt kohdat joita hänen oli vaikea sukia. Yksi niistä oli hänen naamansa, mutta onneksi Hiilihammas auttoi häntä aina välillä sen sukimisessa. Samoin Korppisiipi. Se lämmitti Kimalaistassun pientä suurta sydäntä kovin. Kultatassu naukaisi hänelle kuuluvan hyvää ja raitaturkkinen kissa hymyili oppilastoverilleen lämpimästi.
”Minusta on mukava kuulla, että sinulle kuuluu hyvää. Oppilasaikasi taitaakin lähentyä loppuaan? Olet ollut jo tovin oppilaana”, Kimalaistassu maukaisi lempeällä äänellä ja kallisti päätään.
”Aavistelen, että pääsen pian soturiksi. Lieskakajo on käyttäytynyt viime aikoina vähän siihen malliin”, hunajanvärinen naaras kertoi ja Kimalaistassu nyökkäsi mietteliäänä toiselle. Hän toivoi myös pääsevänsä joskus soturiksi, mutta tiesi hänen toiveensa olevan lähes mahdoton. Ei se toteutuisi, vaikka hän rukoilisi Tähtiklaanilta sitä joka yö. Ja niin naaras tekikin, hän oli hyvin hengellinen kissa ja tukeutui Tähtiklaaniin pienemmässäkin murheessa. Kimalaistassu oli jopa pyytänyt Tähtiklaanilta, että he jakaisivat Talvikkitassullekin rauhaa, jotta toinen voisi keskittyä koulutukseensa. Todellisuudessa Kimalaistassun teki mieli pyytää Tähtiklaanilta oppilaalle ikuista kadotusta. Ainakin punaruskea kissa muuttaisi joskus pois oppilaiden pesästä, silloin Kimalaistassu voisi nukkua yönsä rauhassa. Talvikkitassu kiusasi häntä usein öisin tökkimällä hereille tai laittamalla naaraan sammaliin piikkejä. Kimalaistassun ajatteluhetken keskeytti kysymys parantajan pesästä. Kultatassu kysyi kiinnostuneella, mutta hieman huolestuneella äänensävyllä oliko Kimalaistassu käynyt parantajan pesässä ja eihän toinen ollut satuttanut itseään. Raidallinen kissa pudisteli rauhallisesti päätään.
”Kävin pesässä opiskelemassa yrttejä Liljatuulelta. Ajattelin, että jos en taisteluissa voi olla hyödyksi puolustamalla klaania, voin varmasti hätätilanteessa auttaa Liljatuulta ja Leimusilmää. Olen kunnossa kyllä, älä minusta huolehdi”, Kimalaistassu naukaisi ujosti. Kultatassu vaikutti kyllä kiltiltä ja lempeältä kissalta, mutta naaras silti pelkäsi toisen nauravan hänelle, kun hän oli kiinnostunut myös parantamisesta.
”Mitä sinä ajattelet parantajista?” Kimalaistassu kysyi hiljaisella, aralla äänellä. Kimalaistassu yritti kohentaa asentoaan, mutta alkoi taas valahtamaan alas. Kimalaistassu pihahti hiljaa korjatessaan sitä.
//Kulta?
