Kimalaistassu
Kirjoittaja: Aura
Kimalaistassu yllättyi hieman Laventelitassun vastauksesta. Naaras oli kuvitellut, että kaikki nauttivat kiipeilyistä ja yläilmoissa roikkumisesta. Naaras tunsi pientä ärsyyntyneisyyttä, hän ei muuta tehnytkään kun mätkähdellyt maahan.
”Aijaa, minä luulisin että pitäisin kiipeilemisestä. Tuuli tuntuu turkissa niin mukavalta”, naaraskissa naukaisi hiljaisella äänellä ja kallisti päätään. Hänen oli edelleen vaikea uskoa, että joku ei pitäisi kiipeilemisestä. Kimalaistassu pelkäsi hieman Laventelitassun reaktiota hänen kertomukseensa parantajien auttamisesta. Osa kissoista ei katsonut parantajia kovin hyvällä silmällä ja Kimalaistassusta Laventelitassu voisi olla sellainen kissa. Hän ei uskaltanut luottaa muihin oppilaisiin kaiken kokemansa jälkeen, mutta yllättyi iloisesti, kun Laventelitassu esittikin hänelle jatkokysymyksen. Raidallinen kissa mietti hetken.
”Se tuntui sopivalta ja mielekkäältä tehtävältä. Jos tulisi taistelu, voisin auttaa paikkaamalla haavoittuneita kissoja. Taistelemaan minusta nyt ei ole, se on toki selvää. Mutta mielelläni autan parantajia ja yrtit tuoksuvat hyvältä. Olisin mielelläni parantaja, mutta onhan meillä Liljatuuli ja Leimusilmä”, Kimalaistassu intoutui selittämään ja keskittyi sen jälkeen saaliin valitsemiseen. Valkoruskea naaras repäisi ahvenesta palasen mutusteltavaksi ja jäi miettimään vastausta sinisilmäisen kissan kysymykseen. Kimalaistassu piirteli leirihiekkaan kynnellä viivoja ja jäi miettimään millaisen soturinimen pesätoveri voisi saada. Hänestä Laventelikukka olisi kaunis soturinimi, mutta hän ei ollut varma halusiko naaras kauniin nimen vai enemmän karskin nimen. Kimalaistassu oli kuullut eräänä päivänä, kun Talvikkitassu oli kailottanut suureen ääneen haluavansa nimekseen Talvikkikynnen tai jonkun muun yhtä karskin.
”Laventelikukka tai Laventelisydän kuulostaisi minusta kauniilta soturinimeltä”, Kimalaistassu naukui ajatuksensa ilmoille ennen Laventelitassua. Kimalaistassu kumartui sitten varovaisesti ahvenen puoleen ja haukkasi siitä muutaman pienen palasen.
“Odotan kyllä soturiutta! Ehkä silloin saa enemmän vapautta – suurempi vastuukin kuulostaa hyvältä. Eniten varmasti odotan juuri sitä, että pääsee touhuamaan enemmän oman pään mukaan. Kyllä minä tietenkin mestariani kuuntelen, mutta tuntuisi mahtavalta olla itse vastuussa päivän kulusta!” Mesitähden tytär selitti hyväntuulisena ja avasi suunsa välittömästi uudelleen lohduttaakseen raidallista oppilasta:
“Äläkä sinä murehdi, tuskin tulet oppilaiden pesään yksin jäämään!”
Kimalaistassu hymyili jo hieman rohkeammin Laventelitassulle, joka vaikutti jo ystävällisemmältä tapaukselta.
“Minulla on myös vahva tunne siitä, että sisaruksesi tulevat kyllä pitämään sinulle seuraa – myös heidän ollessaan jo sotureita. Ei kukaan ole sinua yksin jättämässä, jos sitä pelkäät”, Laventelitassu jatkoi mahdollisimman ystävällisesti ja sai Kimalaistassun jopa hieman rentoutumaan. Ei toinen vaikuttanutkaan siskonsa kaltaiselta tapaukselta. Naaraskissa räpäytti silmiään mietteliäänä, kun Laventelitassu kysyi uteliaana naaraan koulutuksesta. Kimalaistassu mietti hieman ja katsahti tassuihinsa. Hänen koulutuksensa tuntui perustuvan enemmän teoriaan, sillä Kimalaistassu halusi hallita sen. Ainakin hän voisi opettaa muita teorian kautta.
”Se tuntuu junnaavan paikoillaan, mutta pääsen tuleviin uintiharjoituksiin mukaan! Haluaisin oppia uimaan ja Mesitähti sanoi, että se on aivan mahdollista, mutta yksin se ei kuulemma ole turvallista. Mutta voin oppia ainakin uimisen perusteet. Ja olen aika hyvä jäljittäjä, vaikka itse sanonkin. Ajattelin pyytää Irvikitaa kanssani metsälle, hän on suhteellisen etevä saalistaja”, Kimalaistassu kertoi Laventelitassulle. Raitaturkki katsahti käpäliinsä mainitessaan Irvikidan, hän todella piti vanhemmasta kollikissasta. Toinen oli aina niin reilu häntä kohtaan! Pitiköhän Laventelitassu enemmän saalistamisesta vai taistelemisesta?
”Oletko tavannut rajalla koskaan ketään kuolonklaanilaista? Jos olet, niin oliko se jännittävää? Minä en ole koskaan, mutta toisaalta hyvä niin! He vaikuttavat kovin arvaamattomilta kissoilta”, Kimalaistassu selitti Laventelitassulle ja nielaisi viimeisen palasen ahvenesta. Naaraskaksikko oli saanut aterioitua ahvenen ja iltakin oli laskeutunut kaksikon ylle.
”Minun pitäisi varmaan jo mennä nukkumaan! Soturinimityksiini ei ole enää kauaa ja haluan olla hyvässä terässä sinä päivänä”, Laventelitassu naukaisi ystävällisesti ja kosketti hännällään Kimalaistassun kylkeä.
”Oli mukava jutella ja aterioida kanssasi, kiitos kun pyysit minua aterioimaan”, Kimalaistassu naukui pehmeällä äänellä ja nousi itsekin seisomaan. Kimalaistassu ja Laventelitassu lähtivät kulkemaan yhtä matkaa oppilaiden pesälle. Pesälle päästyään kaksikko toivotti toisilleen hyvät yöt ja suuntasivat omille sammalilleen. Naaras käpertyi varovaisesti huojuen omille sammalilleen ja sulki sinertävät silmänsä.
//Päätin tän tilanteen nyt, jos haluat nimittää Laventelin, Ampparin ja Mehiläisen 😀 Jos et, niin voidaan jatkaa näillä?
