Kimalaistassu
Kirjoittaja: Aura
Kimalaistassu istuskeli parantajanpesässä ja kuunteli Lijatuulen selitystä yrteistä. Naaras oli tullut opttelemaan yrttejä, jos hänestä olisi joskus apua, vaikka parantajille. Esimerkiksi taistelun alkaessa.
”Miten ja mihin hunajaa käytettiin?” Liljatuuli kysyi ja räpäytti silmiään. Naaraan kysymys oli helppo, sillä se oli vain pääteltävissä.
”Hunajaa, eikö sitä niellä ja se auttaa kipeään kurkkuun?” Kimalaistassu naukaisi hiljaisella äänellä ja väläytti sitten toivikkaan, epävarman hymyn. Liljatuuli nyökkäsi hyväksyvästi ja onnen kipinät sinkoilivat oppilaan vatsassa. Hän oli muistanut! Kimalaistassu katseli uteliaana, kun Lijatuuli lajitteli yrttejään ja yritti pysyä mahdollisimman kaukana toisesta, jotta ei olisi parantajanaaraan tiellä.
”Entäpä tämä?” tummanharmaan turkin omaava naaras kysyi ja siirsi kynnellään valkokukkaista, vahvatuoksuista kasvia lähemmäs Kimalaistassua. Raidallinen kissa mietti ja mietti parhaansa mukaan, mutta yrtin nimi ei vain tullut mieleen.
”Se on reunuspietaryrtti. Muistatko mihin sitä käytetään, Kimalaistassu?” Liljatuuli kysyi rauhallisella äänellä ja naarasoppilas nyökkäsi varovaisesti.
”Eikö sitä käytetä kuumeeseen?” Kimalaistassu naukaisi epävarmemmalla äänellä, mutta huokaisi helpotuksesta parantajan nyökkäävään.
”Se on vain yksi lukuisista käyttötarkoituksista, sitä voi käyttää moneen eri tarkoitukseen. Esimerkiksi myös valko- ja viheryskään, vaikka kissanminttu olisi ihanteellinen yrtti siihen. Reunuspietaryrtti sopii myös erilaisiin särkyihin, erityisen mainio se on päänsärkyihin”, Liljatuuli selitti ja laittoi yrtin takaisin omalle paikalleen. Kimalaistassu nyökkäsi tmerasti, hän muistaisi ja osaisi tämän ensi kerralla. Ainakin naaras teki parhaansa!
”Tässä kaikki tältä erää. Aputassut kelpaavat aina yrttien keruuseen, voit pyytää veljeltäni luvan lähteä joku kerta mukaani”, Liljatuuli naukaisi rauhallisesti ja väläytti pienen hymyn Kimalaistassulle.
”Hei sitten Liljatuuli ja kiitos, kun jaksoit pitää minulle pienen oppitunnin yrteistä!” Kimalaistassu naukaisi kiitollisena ja heilautti toiselle hyvästiksi häntäänsä. Naaras lähti nilkuttaen takaisin aukiolle, jossa hän nyt vihdoin näki kuka oli aiheuttanut pesään kuuluneet kiljunta ja itkuäänet. Ne olivat lähtöisin Talvikkitassusta, mutta tilanne taisi olla jo rauhoittunut, vaikka aukiolla olikin vielä uteliaita silmäpareja. Kimalaistassu huomasi ilokseen Kultatassun yksin oppilaiden pesällä aterioimassa. Hiilihammas oli kehottanut häntä hankkimaan ystäviä ja Kimalaistassu oli järkeillyt, että Kultatassu oli mukava. Viettihän hänen veljensä Ampiaistassukin naaraan kanssa aikaa! Ei toinen voisi olla ilkeä. Pörhöturkkinen lähti nilkuttamaan kohti hunajanväristä kissaa ja hymyili naarasoppilaalle epävarmasti.
”Saanko liittyä sinun seuraasi?” Kimalaistassu kysyi ujosti ja muisteli kuinka Kultatassua oltiin pidetty aina pentutarhan siisteimpänä pentuna. Olihan naaras ollut muita vanhempi.
”Mi-mitä sinulle kuuluu?” Kimalaistassu änkytti ja meinasi mennä sanoissaan sekaisin.
//Kulta?
