Kimalaistassu
Kirjoittaja: Aura
Kimalaistassu nyppi etutassun karvoja hieman hermostuneena. Naarasta hermostutti, pitikö Laventelitassu hänestä? Laventelitassu oli kuitenkin Talvikkitassun sisko ja täten voisi omata samanlaisen ajatusmaailman. Kisoissa Laventelitassu oli vaikuttanut kuitenkin ihan mukavalta, vaikkakin Kimalaistassu olikin pysytellyt aika taka-alalla. Kimalaistassua pelotti tutustua muihin, vaikka halusikin saada uusia ystäviä. Onneksi hänellä oli Irvikita, kolliin hän luotti täysin. Hetken hän myös mietti Aurinkotassua, heidän välit olivat olleet hieman kiusalliset kollin paljastuksen lähteen. Naaras huokaisi hiljaa ja kääntyi Laventelitassun puoleen.
“Harjoittelin tänään kiipeilytekniikoita mestarini kanssa, ihan mukava päivä siis”, naaraskissa naukaisi ja Kimalaistassu hymyili toiselle varovaisesti.
”Pidätkö kiipeilemisestä? On varmasti hieno tunne, kun voi kiivetä yläilmoihin ja tuntea tuulen turkissaan”, naaras naukaisi unelmoivalla äänensävyllä. Hänkin toivoi voivansa joskus vielä kiipeillä, vaikka tiesikin sen olevan tässä elämässä mahdotonta. Ehkä Tähtiklaanissa sitten aikaisintaan, jos sielläkään. Laventelitassun huvittunut tuhahdus sai hänet luimistelemaan korvia häpeissään. Toinen ei tosiaan tainnut pitää kukista.
”Anteeksi, en minä sitä sillä tarkoittanut”, Laventelitassu kiirehti sanomaan ja naukaisi pitävänsä laventelista kukkana. Kimalaistassu nyökkäsi hymyillen.
”Laventeli on minusta myös kaunis. Minä autan välillä parantajia ja yrttien lisäksi myös muut kasvit kiehtovat minua”, Kimalaistassu kertoi varovaisesti, mutta iloisella ja lempeällä äänensävyllä.
“Mitä sinä muuten niillä kukilla? Niiden ulkonäönkö takia?” Laventelitassu kysyi ja lähti hiljakseltaan kohti tuoresaaliskasaa. Kimalaistassu mietti hetken, kunnes hän naukaisi:
”Minusta ne ovat kauniita ja kiehtovia. Punoisin niitä mielelläni turkkiini, mutta ne eivät pysy kovinkaan kauaa. Sen vuoksi koristelen niillä pesää ja petiäni”, Kimalaistassu selitti oppilaalle ja katseli tuoresaaliskasaa ujosti. Naaraan pesätoveri naukaisi hänelle käyvän mikä vain saalis ja että valintavuoro olisi Kimalaistassulla. Raidallinen kissa mietti hetken, tälläiset valinnat tuntuivat hänestä vaikeilta. Lopulta kissa valitsi ujosti kalan ja nosti sieltä ahvenen. Hän katsahti Laventelitassuun varovaisesti ja lähti valkoruskean oppilaan perässä kohti oppilaiden pesää. He istahtivat auringon lämmittämään paikkaan ja Kimalaistassu teki Laventelitassulle tilaa. Naaras laski ahvenen Laventelitassun jalkoihin ja nyökkäsi kalan suuntaan.
”Aloita sinä vain”, naaras naukaisi hiljaa ja heilautti häntänsä suojakseen.
”Mitä sinä odotat soturiudeltasi eniten? On varmasti jännittävää saada soturinimi. Huoh, saisipa joku naaras pentuja. Minä jään melkein yksin, kun teistä tulee sotureita!” Kimalaistassu huokaili harmistuneena. Laventelitassu saisi varmasti jonkin nätin nimen, totta kai! Naarashan oli niin nätti ja hieno kissa, päällikön tytärkin kaiken lisäksi.
//Laventeli?
