Kimalaistoive
Kirjoittaja: Aura
Kimalaistoive suki Kaislapentua hiljaisin ja rauhallisin, mutta varmoin vedoin. Naaraan turkin pitäisi näyttää hyvältä muiden kissojen silmissä, Kimalaistoive halusi huolehtia ensimmäisestä ottopennustaan mahdollisimman hyvin. Kimalaistoiveen kehräys täytti pentutarhan hiljaisuuden. Minttuliekin pennut nukkuivat naaraan vatsan vierellä. Nokkospilvi oli joutunut tovi sitten parantajanpesälle ja poikinut siellä. Turvallisuussyistä naaraan pennut oli tuotu sairastelun ajaksi Minttuliekin hoitoon. Kimalaistoive katsoi kaihoisasti Minttuliekin vatsan vierelle, jossa tuhisi monta pientä pentua.
”Kimalaistoive, mikset sinä menisi haukkaamaan hieman happea? Minä huolehdin kyllä Kaislapennusta sen aikaa”, Minttuliekki naukaisi nuoremmalle soturille hiljaisella ja lempeällä äänellä. Raidallinen kissa vilkaisi kuningattareen ja hymy levisi hänen kasvoilleen.
”Miksei, jos sinä katsot Kaislapentua hetken aikaa. En minä kauaa viivy. Voin vuorostani myöhemmin vahtia pentuja, jos sinä haluat käydä jaloittelemassa”, Kimalaistoive vastasi Minttuliekille ja piti äänensä hiljaisena, jotta ei herättäisi punaturkkisen naaraan pentuja.
”Kiitos vielä”, nuori naaras vastasi varapäällikölleen hymyillen ja tarttui Kaislapentua niskanahasta. Kimalaistoive nousi ylös ja venytteli tarkasti koipensa. Hän laski ottopentunsa Minttuliekin tassujen päälle ja lähti sitten itse pentutarhasta raikkaaseen, mutta viileään ulkoilmaan. Kimalaistoiveen kihara turkki oli taas pörrössä sadesäästä johtuen, mutta se ei naarasta enää liiemmin haitannut. Hän oli jo tottunut siihen, että hänen turkkinsa oli aina sotkuinen ja pörrössä. Naaras ravisteli itseään ja nilkutti kohti tuoresaaliskasaa. Matkalla tuoresaaliskasalle naaraan suusta purkautui haukotus ja haukotuksen aikana naaras sulki silmänsä. Se ei kuitenkaan kannattanut, sillä sen aikana hän törmäsi kollikissaan. Kimalaistoive vinkaisi säikähtäneenä ja räväytti silmänsä auki. Kissa oli Sumutassu, joka tuijotti Kimalaistoivetta ärtyneenä.
”Voi anteeksi, anteeksi. Minun ei ollut tarkoitus törmätä sinuun, anteeksi Sumutassu. Voih”, Kimalaistoive pahoitteli ujosti ja hänen korvansa lurpahtivat.
”Katsoisit eteesi, köntys!” Sumutassu sihahti ja katsoi vanhempaa naaraskissaa jäätävällä katseellaan. Kimalaistoive nielaisi ja tapitti toista pahoittelevana. Hän inhosi ja pelkäsi konfliktitilanteita yli kaiken.
”Olen niin pahoillani, ei minun tarkoituksenani ollut törmätä sinuun. Minua vain haukotutti ja-”, raidallinen kissa miukui säröilevällä äänellä, mutta Sumutassu keskeytti hänet.
”Säästä selityksesi muille, minua ei voisi vähempää kiinnostaa”, Sumutassu tuhahti ärtyisästi.
”Voisinko ko-korvata tämän jotenkin?” Kimalaistoive tarjoutui ja pidätteli itkuaan. Naaraskissan häntä oli painunut hänen jalkojensa väliin ja koko naaraan olemus oli pienentynyt. Sumutassu vaikutti niin ilkeältä tapaukselta ja Kimalaistoive toivoi, että ei ollut loukannut nuorempaa kollia kovinkaan syvästi.
//Sumu?
