Kimalaistoive
Kirjoittaja: Aura
Kimalaistoive oli viettänyt mukavan illan sisarustensa ja emonsa kanssa. Hänen emonsa, Korppisiiven kanssa tuli vietettyä muutenkin päivittäin aikaa, sillä naaras oli saanut taas pentuja. Kimalaistoive oli iloinen, että hänellä oli paljon sisaruksia! Sisarukset tiesivät turvaa ja seuraa. Naaras oli kuitenkin salaa iloinen, että hän oli jo toisesta pentueesta ja kaikkien tulevien pentujen isosisko. Tyrskytassun kanssa hänen perheensä ei muutenkaan ollut tekemisissä, joten käytännössähän hän oli ensimmäisestä pentueesta. Hetki sitten hänen sisaruksensa olivat valuneet omiin puuhiinsa ja Korppisiipikin painunut väsyneenä unille. Kimalaistoive silitti nukkuvan Piiskupennun selkää hännällään. Hänen poikansa oli täydellinen, kollista kasvaisi upea soturi ja kissa. Yhtä upea, mitä hänen siskostaan Kaislatassusta. Samassa hän huomasikin pentutarhan suuaukolle ilmestyneen itkuinen, ruskea kissa, joka rynnisti välittömästi Kimalaistoiveen luokse. Raidallinen naaraskissa huolestui välittömästi, toinen oli itkenyt. Naaraan sydän pamppaili kauhuissaan, mitä toiselle oli tapahtunut? Oliko toinen loukkaantunut harjoituksissa vai oliko joku toinen kissa satuttanut häntä?
”Kaislatassu, ajattelinkin juuri sinua. Mitä sinulle on tapahtunut? Näytät todella surulliselta. Onko sinuun sattunut vai onko joku kiusannut sinua? Jos on, niin-”, Kimalaistoive mourui huolestuneena ja taputti sammalpetiä vieressään sen merkiksi, että nuori naaras voisi istua hänen viereensä. Kaislatassu lysähti emonsa viereen ja tapitti toista huolestuneena. Kaislatassu vilkaisi taas emoaan ja nyyhkäisi sitten. Naarasoppilas selitti, että hän oli istuutunut Tähtimötassun viereen ja se oli ollut hänen elämänsä pahin virhe. Kimalaistoive kaiveli hetken muistinsa sopukoita, kunnes Tähtimötassun nimi soitti kelloja. Toinenhan oli Mesitähden rääväsuinen tytär. Kimalaistoiveen kasvoille ilmestyi tuima ilme, vanhempi naaras oli selvästi tehnyt jotain hänen tyttärelleen. Kimalaistoive oli suojelevainen mitä tuli hänen perheeseensä. Vaikka hän olikin luonteeltaan arka, ujo ja hieman hissukka, niin jos joku satuttaisi hänen pentujaan, kuningatar ei pelkäisi taistella vastaan. Raitaturkki antoi toiselle merkin jatkaa ja niin Kaislatassu aloitti vuodatuksensa. Raidallinen naarasoppilas nyyhkytti niin nopeaan tahtiin, että vanhemmalla kissalla oli pieniä vaikeuksia pysyä mukana. Kaislatassu selitti, että Tähtimötassu oli väittänyt Mesitähden halunneen tappaa Kaislatassun. Oliko Tähtimötassu aivan päästään sekaisin, kun tuollaisia väitti?! Kimalaistoive silitti pörheällä hännällään naaraskissan turkkia ja hyssytteli toiselle hiljaa.
”Kaislatassu, kaikki on hyvin. Emo on tässä”, naaras rauhoitteli toista lempeästi ja sukaisi toisen poskea. Kimalaistoive mietti mitä hän sanoisi, hänen olisi oltava sanoissaan varovainen. Sen hän tiesi, että mustavalkoisen oppilaan sanat olivat valheita.
”Aloitetaan siitä, että sinä et ole surkea erakko, vaan hieno Eloklaanin täysvaltainen jäsen. Et yhtään sen vähemmän eloklaanilainen, mitä Tähtimötassu on. Minä en ottanut sinua säälistä, vaan koska rakastin sinua välittömästi ja halusin pitää sinut turvassa. Sinusta tuli heti minulle kuin oma pentuni. Sen lisäksi Mesitähti ei tapa viattomia kissoja, hän ei ole koskaan halunnut tappaa sinua. Tähtimötassu sanoo noin, koska hän on päästään vialla. Hänellä saattaa itsellään olla jotain ongelmia, kuin noin käyttäytyy. En hankkinut Piiskupentua sinun tilallesi, kukaan ei voi korvata sinua. Haluan taata mahdollisimman monelle pennulle hyvän elämän ja eikö olekin mukavaa, että sinä sait sisaruksen? Te olette molemmat minulle yhtä rakkaita pentujani”, Kimalaistoive naukui toiselle vakavalla, mutta tietyissä lauseissa kuitenkin lempeällä äänensävyllä. Hän halusi antaa ruskearaidalliselle kissalle käsityksen, että toinen oli hänelle äärimmäisen rakas kissa.
”Kaikki mitä Tähtimötassu sanoi sinulle, oli valheita. Minä rakastan sinua ja tulen rakastamaan sinua aina. Kukaan ei vihaa sinua. Ja mitä isään tulee, niin luulen, että Irvikita toimii sinulle mielellään isänä. Hän on hyvä kissa”, naaras naukaisi ja hänen sydämensä sykähti Irvikidan nimen kohdalla.
”Irvikita välittää sinusta, tässähän teillä olisi oiva mahdollisuus lähentyä. Eikö? Minä aion puhua Mesitähdelle Tähtimötassun käytöksestä, hän saa varmasti rangaistuksen. Minä puhun myös Tähtimötassun mestarille ja pidän huolen, että hän ei pääse luikahtamaan tästä ilman seuraamuksia. Puhun myös itse Tähtimötassulle! Minun pentujani ei kukaan kiusaa”, Kimalaistoive naukui varmalla äänellä.
//Kaisla? 🙁
