Kimalaistoive
Kirjoittaja: Aura
Kimalaistoive makoili aukiolla, Kuupentu hänen kiharaisessa turkissaan kiinni torkkuen. Naaras silitti nukkuvaa naaraspentua varovaisesti hännällään. Hän varoi herättämästä Kuupentua, sillä unet olivat pienille pennuille erityisen tärkeitä. Kimalaistoive oli itse yrittänyt välttää stressiä, se välittyi heti pennuille ja hänen vastuullaan oli nyt peräti kaksi pentua; Kuupentu ja Kortepentu. Kortepentu oli Mesitähden ja edesmenneen Minttuliekin poika. Kuningatarta kävi Kortepentu kovin sääliksi, toinen oli jäänyt käytännössä orvoksi pian syntymänsä jälkeen. Kimalaistoive halusi olla molemmille pennuille turvallinen aikuinen kissa, jonka puoleen voisi kääntyä koska tahansa. Naaras otti kuningattaren työnsä kovin vakavasti. Kaikki pennut olivat hänelle yhtä rakkaita. Pian Kuupennun pieni kita avautui suureen, suloiseen haukotukseen, joka sai penturakkaan naaraan viikset värähtelemään. Pentu näytti niin suloiselta heti herättyään. Kimalaistoive sukaisi hopeanharmaan kissan otsaa lempeästi ja Kuupentu nosti päätään. Pentu katseli ensin hämmentyneenä ympärilleen ja nousi sitten Kimalaistoiveen avustamana pienille käpälilleen.
“Kimalaistoive, saanko minä mennä etsimään leikkiseuraa?” Kuupentu kysyi ikikuningattarelta ystävällisellä äänellä ja sai vastaukseksi nyökkäyksen lempeän hymyn kera.
“Saat sinä, kunhan et häiritse sotureita jotka tekevät tehtäviään. Ja pysyttele erossa kuolonklaanilaisista, tule heti minun luokseni, jos he lähestyvät sinua”, naaras naukaisi jämäkällä äänellä Kuupennulle, mutta hiljensi äänensävyään hieman, jotta hänen sanansa eivät kaikuisi jokaisen kuolonklaanilaisen korviin. Kuupentu puntaroi hetken vastaustaan, kunnes nyökkäsi. Suuri kivi poistui Kimalaistoiveen sydämeltä, hän halusi pitää molemmat pennut mahdollisimman hyvin erossa kuolonklaanilaisista. Raidallinen naaras sukaisi vielä pentua lempeästi ja Kuupentu lähti sitten etsimään seikkailuja. Kimalaistoiveen katse oli vuoronperään molemmissa pennuissa, mutta hetkeksi naaraan keskittyminen herpaantui ja hän jäi katselemaan Kortepentua. Koska kolli oli sukua Mesitähdelle, Kimalaistoive pelkäsi pennun olevan jopa vaarassa.. Naaras räpäytti silmiään säikähtäneenä, kun tunsi kosketuksen lavallaan. Eloklaanilaisnaaras käänsi katseensa tulijaan ja siloitti pörhistyneet niskakarvansa, kun huomasi kissan olevan Kultasiipi. He olivat olleet joskus ystäviä, mutta pitkiin aikoihin he eivät olleet viettäneet aikaa yhdessä. Se oli Kimalaistoiveesta todella sääli. Pian hän huomasi myös naaraan kantavan Kuupentua, joka rimpuili hieman soturittaren otteessa. Kullanvärinen naaras laski pennun maahan ja Kimalaistoive kurtisti hieman kulmiaan. Oliko Kuupentu ollut pahoilla teillä?
“Löysin hänet häiritsemästä soturien pesästä vaanimasta nukkuvien sotureiden häntiä”, Kultasiipi kertoi viikset huvittuneisuudesta värähdellen. Kimalaistoive katsahti sitten Kuupentuun. Naaras oli tottelevainen kyllä, mutta mahdottoman utelias ja aina hakeutumassa seikkailuihin.
“Kuupentu, nukkuvia sotureita ei saa häiritä. He ovat tehneet paljon töitä Eloklaanin eteen ja ansaitsevat levätä rauhassa”, Kimalaistoive ohjeisti pentua, joka nyökkäsi pahoitellen.
“Anteeksi, minä halusin vain leikkiä!” Kuupentu vastasi kuningattarelle, joka pukkasi hopeanharmaata naarasta varovaisesti. Kimalaistoive ymmärsi Kuupentua hyvin, oli varmasti yksinäistä ilman pentuetovereita.
“Anteeksipyyntösi on hyväksytty, kaikki on hyvin. Katso, tuolla on Kuutamolaine. Hän varmasti leikkii kanssasi mielellään”, Kimalaistoive ehdotti toiselle. Kuutamolaine oli hänen siskonsa, joten hän uskalsi ohjeistaa pennun toisen luokse. Kuupentu katosi sitten mustavalkean soturittaren luokse ja Kimalaistoive käänsi katseensa ystäväänsä.
“Tassut täynnä töitä vai?” Kultasiipi kysyi myötätuntoisesti ja naaras nyökkäsi kullanväriselle soturille hymyillen. Olihan pennuissa aina tehtävää, mutta että hän sitten rakasti kuningattarena oloa!
“Töitä riittää, mutta onneksi he eivät ole aivan rasavillejä. Mukavaahan tämä kuningattarena olo on, tämä työ on kuin luotu minulle. Rakastan pentuja ja heidän kanssaan oloa. Mutta, mitä sinulle kuuluu? Emme ole jutelleet aikoihin! Kuulin sinusta ja Ampiaispistosta, onneksi olkoon. Olen iloinen teidän puolesta. Ampiaispisto on hyvä kolli, teit oivan valinnan. Joko saan sinusta pian seuraa pentutarhalle?” Kimalaistoive naukui hyväntuulisesti ja hivuttautui hieman lähemmäksi ystävätärtään. Oliko kaksikolla edes aikeissa hankkia pentuja?
//Kulta?
