Kimalaistoive
Kirjoittaja: Aura
Kimalaistoive puski kumppaniaan lapaan ja hautasi päänsä Irvikidan rintaturkkiin. Naaras kääräisi häntänsä kollin oman ympärille ja huokaisi onnellisena. Naaras nosti kuitenkin nopeasti päänsä kumppaninsa turkista katsoakseen aukiolle telmiviä pentuja.
”Minä.. minä en voi uskoa, että Kultasiipi on poissa. Kultasiipi, hän oli minun hyvä ystäväni ja Ampiais..”, naaras naukaisi itkuisena, mutta ei saanut edes sanottua veljensä nimeä. Miksi ihmeessä Ampiaispiston oli pitänyt vastustaa Henkäsytähteä? Jos he kaikki olisivat olleet hiljaa ja alistuneet noiden tahtoon, Ampiaispisto ja Kultasiipi olisivat elossa. Naaraskuningatar oli kuitenkin päättänyt huolehtia Perhopennusta parhaansa mukaan, kuten hän huolehti myös Ahmapennusta ja Haukkapennustakin. Se oli naaraan elämäntehtävä.
”Shh, Kimalaistoive”, Irvikita naukaisi matalalla äänellä ja yritti rauhoitella kumppaniaan. Pennut leikkivät onneksi kauempana, joten he eivät kuulleet raidallisen kissan itkua. Kimalaistoive niiskaisi ja pyyhkäisi silmäkulmaansa käpälällään. Hän halusi vain tavata veljensä vielä kerran ja kertoa kuinka hän rakasti toista.
”Minun olisi pitänyt viettää enemmän aikaa heidän kanssaan”, Kimalaistoive naukaisi surullisena. Jos jotain hän katui niin sitä, että hän ei ollut viettänyt tarpeeksi aikaa Ampiaispiston ja Kultasiiven kanssa.
