Kipinätassu
Kirjoittaja: Nelli
”Miltä painon asettaminen tassullesi tuntuu?” , Liljatuuli kysyi kokeillessani siirtää hieman painoa kipeän tassun päälle.
Kipu lävisti kehoni nopeasti, jolloin nostin tassun lähes heti ilmaan asetettuani sen maahan ja saadessani vain pienen osan painostani sen päälle.
”Kipeältä, sattuu. En voi vieläkään kävellä sillä.” , totesin harmistuneena.
”Selvä, siinä tapauksessa sinun pitää vain levätä, niin se toipuu nopeammin. Sitä ei saa nyt rasittaa.” , Liljatuuli maukui minulle ja nyökkäsin edelleen harmissani. Pienen nyökkäykseni nähtyään Liljatuuli palasi omaan pesäänsä.
Kaikilla oli jotain tekemistä, paitsi minulla.- ajattelin ja huomasin kaipaavani harjoituksiamme Hillasielun kanssa sekä saalistus-ja rajapartioita. Oli vain niin kertakaikkisen tylsistyttävää makoilla parantajanpesän edustalla ja töllötellä kun muut tulevat ja menevät kykenemättä itse tekemään yhtään mitään!
Päätin vielä kokeilla tassulle painon asettamista, nyt osasin jo olla varovaisempi. Hivuttauduin pikkuhiljaa loukkaantuneen tassun päälle. Kipu ei kuitenkaan ollut hävinnyt minnekään, vaan se palasi taas tassun saatua painoa päälleen. Huokaisin syvään ja mahdollisimman kuuluvasti ihan vain siksi, että joku kuulisi ja tulisi juttelemaan kanssani huomatessaan tylsyyteni alhon. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten asetuin makuulleen vailla muita vaihtoehtoja. Tarkastelin tassuani ja huomasin, ettei se enää näyttänyt oikeastaan yhtään vääntyneeltä.
Parempaan suuntaan siis! Lasta tosin oli siinä vieläkin. Liljatuuli oli sanonut, että käpälässäni saattoi olla pieni murtuma, joka todennäköisesti parantuisi suhteellisen nopeasti -onneksi.
Painoin pääni etutassujeni väliin ja suljin silmäni siinä toivossa, että voisin saada unta. Nyt tosin oli vasta aamu, mutta ei huvittanut katsella, miten muut lähtevät partioihin ja oppilaat harjoituksiin mestariensa kanssa.
Minua ei kuitenkaan väsyttänyt nukuttuani koko yön, joten raotin silmiäni ja näin, miten jonkun oppilaan hännänpää vilahti tunneliin. Tuhahdin ja suljin silmäni uudestaan. Aurinko lämmitti turkkiani, vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin viherlehden aikaan, jolloin se oli lämpimimmillään.
Ilmasta huomasi, että lehtisade eteni kovaa vauhtia, mistä en ollut innoissani. Nyt leiri kuulosti hiljaiselta, mikäli ei ottanut huomioon pentutarhasta kantautuvia pentujen ääniä. Ei kulunut kauaa, kun uni oli tullakseen ja vei minut syvälle syövereihinsä.
Heräsin ja huomasin päivän olevan edennyt jo pitkälti iltapäivän puolelle.
Katselin aukiota siinä toivossa, että löytäisin jutteluseuraa tylsään päivääni. Huomasin kermanvaalean naaraskissan istuvan aukiolla itsekseen näyttäen mietiskelevältä.
Päätin koittaa tutustua tähän kissaan ja tassutin kolmella terveellä tassulani hänen luokseen ja sitten istahdin vähän matkan päähän.
”Hei, minä olen Kipinätassu.” , maukaisin melko itsevarmana. Naaras käänsi päänsä minuun päin, jolloin huomasin, että hänen toinen silmänsä oli vaaleansininen ja toinen ruskea.
Naaraan kasvoilla erottui pieni hymynkare, jolloin uskalsin itsekin vapauttaa pienen hymyn naamalleni.
//Helmi?
