Kipinätassu

521 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Nelli

Laskin sammaleni hetkeksi maahan päästäkseni hengähtämään. Katselin ympärilleni: puut olivat paljaita, ja siellä täällä maassa oli kohtia, joita peitti ohut kerros lunta. Maa tassujeni alla tuntui viileältä, ja turkkiini kävi pieni mutta kylmä tuulenvire, joka pörrötti selkäkarvaani ja sai minut värähtämään hieman aina silloin tällöin.
Puuskahdin väsymyksestä, minkä jälkeen noukin sammalet jälleen jatkaakseni.
Leiriin oli enää lyhyt matka.Siitä huolimatta uupumus painoi jostain ihmeen syystä kuin taakka harteilla, vaikka minulla ei ollut ollut tänään edes mitään harjoituksia, vain yksi saalistuspartio, joka oli muutenkin ollut lyhyt. Olin napannut pienen hiiren, jonka olin sitten vienyt klaaninvanhimmille, ja josta oli juuri riittänyt kahdelle heistä.
Pian näkyviin tulivat Eloklaanin leiriä ympäröivät korkeat piikkihernemuurit, ja ne nähdessäni helpotuin, sillä en olisi oikeastaan enää jaksanut kävellä sen enempää suu niin täynnä sammalta kuin mahdollista.
Sujahdin leiriin vievään tunneliin. Menin määrätietoisesti suoraan oppilaiden pesälle, sillä siellä minä nukuin.
Tulin omalle makuusijalleni. Pudotin sammalet maahan odottamaan, että saisin tyhjennetyä pesäni vanhoista ja kuivahtaneista sammalista.
Kun se homma oli valmis, asettelin uudet, tuoreet sammalet makuusijalleni ja kokeilin, että se oli nyt varmasti hyvä. Sulkiessani silmäni hetkeki olisin voinut nukahtaa vaikka saman tien. Nousin kuitenkin, ahdoin suuhuni kaikki vanhat sammalet ja vein ne pois.
Moni kissa oli aukiolla syömässä, mikä sai veden herahtamaan kielelle minunkin kohdallani. Kiinnitin huomiota siihen, miten pieni riistakasa oli. Nälkä velloi vatsassani, vaikka olin kuitenkin jo aiemmin tänään syönyt oikein täyttävän metsämyyrän.
Siirtääkseni ajatukset pois ruuasta mietin voisinko saada juttuseuraa jostakin aukiolla olevasta kissasta. Kukaan ei kuitenkaan vaikuttanut siltä, että olisi mahdollisesti halunnut tai kaivannut juttuseuraa, joten päädyin asettumaan levolle minua lähimpänä olevalle, sileälle kivelle. Katselin taivaalle, aurinko oli miltei laskenut, eikä se tuottanut valoa leiriin. Makasin siinä hetken seuraillen, miten jotkut vaihtoivat kieliä, jotkut juttelivat, ja miten iltapartio lähti leiristä vähin äänin. Sitten loikkasin kiveltäni alas ja tassutin oppilaiden pesään.

Hätkähdin hereille kuullessani, miten Minttuliekki alkoi jakaa aamun partioita. Tunsin itseni levänneeksi ja virkeäksi. Venyttelin suuren haukotuksen kera ennen kuin poistuin oppilaiden pesästä. Tuoreilla sammalilla olin nukkunut oikein makeasti pitkästä aikaa. Olin menossa kysymään, mihin partioon lähtisin, kun kuulin askelia oikealta puoleltani ja kääntäessäni päätäni huomasin vaaleanharmaan, valkoraidallisen ja- häntäisen oppilaan, jonka vasen korva oli paljon pienempi kuin tämän oikea korva.
”Huomenta Sumutassu” , tervehdin. En tuntenut tätä kollia kovin hyvin, mutta nyt olin niin pirteä että voisin jutella vaikka kenen kanssa.
Sumutassu katsoi minuun jäänsinisillä silmillään, kavahdin pikkuisen taaksepäin kohdatessani tämän viiltävän katseen.
”Huomenta” , oppilas maukui viileästi.
”Hillasielu pyysi, että haen sinut. Meillä on yhteiset taisteluharjoitukset” , tämä jatkoi yhtä kylmään äänensävyyn, joka sai oloni epämiellyttäväksi.
”Selvä, minä tulen” , maukaisin hieman epävarmana mutta yrittäen vielä kuulostaa reippaalta ajatellen, että ehkä silloin Sumutassustakin paljastuisi hieman lämpimämpi kissa. Voihan toki olla, että hän oli vain hieman väsynyt vielä. Olihan kuitenkin vasta aamu. Kolli nyökkäsi, ja seurasin häntä piikkihernetunnelille, jonka luona Hillasielu ja Omenahuuma odottivat meitä jo keskustellen jostain, mutta en kuullut keskustelua saati sen aihetta.
”Huomenta” , Omenahuuma maukaisi. Hillasielu tervehti meitä hännän heilautuksella.
”Huomenta”, vastasi Sumutassu, ja sitten lähdimme.
Kävellessämme halki sekametsän päätin koittaa aloittaa keskustelua harmaan oppilaan kanssa, vaikka en ollut varma, onnistuisiko se:
”Minulla ei olekaan ollut hetkeen saalistusharjoituksia, vaikka kyllä ne ovat ihan kivoja. Entä sinä? Pidätkö niistä?”

//Sumu?

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *