Kipinätassu
Kirjoittaja: Nelli
Aurinkoroihun poistuttua huomasin Sypressikuiskeen siirtävän katseensa minuun.
Valpastuin ja höristin korviani siltä varalta, että soturitarella olisi sanottavaa. Hän piti kuitenkin suunsa kiinni ja räpytteli silmiään kiivaasti saaden aikaan muutaman kyyneleen. Olin valmiina menossa puhumaan naaraalle, sillä hän näytti surkealta kyyneleineen. Sypressikuiske ehti kuitenkin ensin ja nosti päänsä jälleen minun suuntaani.
”Hei, Kipinätassuko nimesi oli?” , tämä niiskaisi ystävällisellä äänellä.
”Tuota, kyllä. Kipinätassu. Ja sinä olit Sypressikuiske eikö vain?” , vastasin yllättyneenä siitä, miten soturitar oli vain lähestynyt hänelle -ei niin tuttua kissaa, vaikka vaikutti niin surulliselta.
”Kyllä vain.” , hän maukui niiskuttaen nenäänsä.
”Selvä, niin muistelinkin.” , sanoin. Päätin varmistaa, oliko naaras oikeastaan kunnossa, sillä häntä ei ollut mukavaa katsella surullisena:
”Öm, onko sinulla kaikki hyvin? Vaikutat mielestäni surulliselta.” , kysyin varovasti, tuntui oudolta kysyä sitä minua vanhemmalta kissalta. Naaras pyyhkäisi silmiään tassullaan ennen kuin avasi suunsa vastatakseen.
”Onhan minulla. Et varmasti tiedä mutta suhteet niin ystävyys-kuin rakkausmielessäkin saattavat joskus olla uuvuttavia.” , soturitar vastasi.
”Vai… niin.” , sain sanottua.
Mitäköhän Sypressikuiske tuolla tarkoitti?- mietiskelin itsekseni yrittäen peittää katseeni, joka oli samalla hölmistynyt ja samalla hämmentynyt.
Voisiko se jotenkin liittyä Aurinkoroihuun… heidän hetki sitten käymänsä keskustelun perusteella kyse voisi hyvinkin olla siitä, hehän kait ovat hyviä ystäviä. Ovatko he ajautuneet riitoihin?- jatkoin pohtimistani yhä vain hämmentyneempänä.
No jaa, eihän asia minulle kuulu, ja Sypressikuiskehan sanoi olevansa kunnossa.- totesin lopulta.
//Sype
