Kipinätassu
Kirjoittaja: Nelli
”Hillasielu, ota sinä partioosi myös Kipinätassu.” , Mesitähti maukui ja Hillasielu nyökkäsi. Kävelin hänen ja muiden Hillasielun partioon lähtevien luokse.
”Mikä partio tämä on?” , kysyin.
”Rajapartio.” , mestarini vastasi ja sitten tassutimme ulos leiristä.
Saavuimme koivumetsään, en ollut ennen käynyt siinä metsässä.
Olimme jo melkein rajalla, kun sain kuonooni tuoreen hiiren hajun. Otin Hillasielun kiinni, ja menin hänen viereensä.
”Haistoin tuoreen hiiren hajujäljen, voinko yrittää jäljittää hiiren? Tulen sitten kanssanne merkkaamaan rajaa.” , maukaisin hänelle.
”Jos kerran osaat sitten löytää meidät, niin mene ihmeessä.”, Hillasielu vastasi ja juoksin jäljittämään hiirtä.
Löysin hajujäljen nopeasti ja seurasin sitä. Hetken jäljitettyäni löysin hiiren.
Olin kai pitänyt liian kovaa ääntä, sillä se lähti jo juoksemaan karkuun ennen kuin ehdin edes kunnolla vaanimaan. Menin perään juoksien jo paljon nopeammin kuin ensimmäisissä ssaalistusharjoituksissani. Kiihdytin täyteen vauhtiini ja pidin katseeni tiukasti kiinni hiiressä. Olin juuri saavuttamassa sen, kun tassuni kolahti johonkin kovaa.
”Auts!!” , huudahdin kun lensin ilmalennon tömähtäen koko painollani tassuni päälle, tunsin kuinka luut rusahtivat ilkeästi niiden saadessa koko vartalon painon päälleen. Katsahdin taakseni ja huomasin juuren, johon olin todennäköisesti kompastunut. Tassussani tuntuva kipu oli kova, käänsin katseeni kipeään tassuun. Mielestäni se näytti hieman vääntyneeltä. Yritin nousta, mutta silloin vietävä kipu pisti vielä kovempaa.
Purin hampaitani yhteen.
”Hillasielu! Hillasielu!” , huusin. ”Apua!” , jatkoin, jotta edes joku kuulisi hätäni. En pystynyt huutamaan enempää, sillä minun piti sinnitellä hirveän kivun kanssa. Hetken päästä Hillasielu partioineen syöksyi metsästä.
”Kipinätassu, miksi makaat keskellä metsää?” , mestarini kysyi samalla hämmentyneellä ja huolestuneella äänensävyllä.
”Minä…”, aloitin lausetta, mutten kyennyt jatkamaan.
”Sattuuko sinua tassuun? Se näyttää hieman vääntyneeltä.” , Hillasielu kysyi ja nyökyttelin.
”Voitko kävellä?” , hän tiedusteli.
”En.” , vastasin ja Hillasielu sekä toinen partion sotureista tuli auttamaan minua nousemaan ylös. Pidin yhtä tassuani ilmassa, ja vaikka kipu tuntui kokoajan, niin pystyin jotenkuten kävelemään, kunhan minulla oli tukea.
Pääsimme lopulta leiriin ja minut vietiin sairasaukiolle. Liljatuuli tassutti rauhallisena pesästään ja alkoi välittömästi tutkimaan tassuani ja auttamaan. Hetken päästä tassu tuntui jo paremmalta.
”Kiitos, Liljatuuli.” , mau´uin parantajalle.
”Eipä kestä, syö nyt nämä.” , hän vastasi työntäen minulle unikonsiemeniä. Syötyäni ne minua alkoi väsyttää ja pian vaivuin jo uneen.
Herätessäni tassuun ei sattunut, vilkaisin sitä ja huomasin, että siinä oli jonkinlainen lasta tai jotain sinnepäin. Yritin nousta, mutta silloin kipu palasi ja mätkähdin makuulleen. Pääsin lopulta tassuilleni ja vaihdoin paikkaa ollakseni aurinkoläikässä. Katselin leiriä ja huomasin liikettä piikkihernetunnelissa. Hetken kuluttua Sypressikuiske ilmestyi tunnelista ja nilkutti parantajan pesää kohti Aurinkoroihun tuen avulla.
Mitä hänelle on oikein sattunut? -mietin hämilläni.
Sypressikuiske asettui makaamaan sairasaukiolle.
”Onko sinulla nälkä?” , kuulin Aurinkoroihun kysyvän Sypressikuiskeelta.
”Minulla ei ole nälkä kiitos vain.” , naaras töksäytti itkuisella äänellä.
”Selvä.” , Aurinkoroihu vastasi ja lähti pois. Sypressikuiske jäi katsomaan hänen peräänsä räpytellen silmiään kiivaasti ja itkuisesti.
