Kiurutassu
Kirjoittaja: Yuzu
Aamu alkoi jo sarastaa, ja Kiurutassun käpälää jomotti eilisestä uurastuksesta. Kiurutassu kampesi itsensä pystyyn ja sihahti itsekseen tuntiessaan vihlovan kivun. Kaikki oppilaat Talvikkitakkua lukuunottamatta olivat jo päivän puuhissa. Kiurutassulle nousi pieni paniikki – oliko hän nukkunut pommiin? Kukaan ei ollut herättänyt häntä. Pentutarhassa muut pennut olivat aina herättäneet Kiurutassun vinkumisellaan. Hänestä oli välillä hankalaa tajuta, että hän oli oppilas eikä pentu. Vanhempien kuolema oli tehnyt Kiurutassusta hieman yksinäisen. Olihan hänellä vielä Tupsutassu sekä klaanitoverit, mutta ei vanhempia. Ei Kiurutassu oikeastaan muistanutkaan heitä kunnolla, vain pentutarhan pehmeän, maitoisen tuoksun.
“En minä sitä kaipaa!” Kiurutassu huomasi sanoneensa sen ääneen. Hän heilautti tuuhean häntänsä nopeasti suunsa eteen ja esitti ettei mitään ollut tapahtunutkaan. Kiurutassu pudisteli päätään. Hänen oli etsittävä Lieskakajo.
Hetken etsittyään Kiurutassu huomasi kollin tassuttavan leiriin. Kiurutassu kipitti mestarinsa luo.
“Huomenta..” Lieskakajo avasi suunsa haukotukseen.
“H-huomenta.” Kiurutassu koetti näyttää kuin kunnon oppilaalta.
Kiurutassu kallisti päätään. “Onko meillä tänään harjoitukset?”
Lieskakajo nyökkäsi. “On. Taisteluharjoitukset.” kolli maukui.
“Tuleeko joku mukaamme?” Kiurutassu kysyi. Yhteisharjoitukset hänen veljensä kanssa piristäisivät häntä.
Lieskakajo pudisti päätään.
“Arvioin yksilötaitojasi.”
Kiurutassun käpälät kihisivät innosta. Hänellä oli hänen ensimmäinen arviointinsa! Hän oli nyt yhden askeleen lähempänä soturiksi pääsemistä – hänen suurinta toivettaan. Soturina häntä arvostettaisiin, eikä pidettäisi vain tyhmänä oppilaana.
