Kiurutassu
Kirjoittaja: Yuzu
Kiurutassu oli innoissaan. Pian hänen ensimmäiset harjoituksensa koittaisivat.
Oppilaiden pesässäkin oli mukavaa. Kiurutassu muisti, kuinka ahdasta ja tunkkaista pentutarhassa oli ollut hänen pentuaikoinaan. Pesässä nukkuivat hänen lisäkseen hänen veljensä Tupsutassu ja Talvikkitakku. Hän oli ennen ollut soturi, mutta hänet oli jostain syystä alennettu oppilaaksi. Kiurutassu ei tiennyt miksi, eikä hän uskonut että hänen kuuluisikaan tietää, olihan hän kuitenkin vasta oppilas.
Kiurutassu heräsi auringon vähäiseen pilkotukseen pilviverhon takaa. Hän kuuli pesän ulkopuolelta askelia ja puheensorinaa, joten hän tiesi aamun koittaneen. Kiurutassu ei tiennyt, pitäisikö hänen nousta ylös, vai odottaa että hänen mestarinsa Lieskakajo tulisi herättämään hänet. Hän kuitenkin huomasi Tupsutassun olevan jo noussut, joten Kiurutassu päätti mennä etsinään häntä. Kiurutassu tassutti ulos pesästä ja venytteli pitkään. Kylmä aamuilma pörrötti hänen turkkiaan. Kiurutassu haki katseellaan Lieskakajoa ja Tupsutassua.
“Kiurutassu! Oletkin jo hereillä. Lähdetään kohta harjoituksiin.” Lieskakajo käveli Kiurutassun vierelle ja katsahti oppilaaseen. “Onko Tupsutassu jo herännyt?”
“On kai.” Kiurutassu vastasi. Oikeastaan hänkään ei tiennyt, mutta hän uskoi hänen menneen jo aikaisemmin harjoituksiin.
“Hyvä. Tiedätkö mitä harjoittelemme tänään?” Lieskakajo kietaisi häntänsä käpäliensä ympärille.
“En ole varma..metsästämistä?” Kiurutassu ehdotti. Metsästämistä hän halusi eniten, mutta oikeastaan mikä vain kävisi. Jopa klaaninvanhimpien turkeista punkkien nyppiminen.
“Oikein. Et ole metsästänyt ennen, joten selitän sinulle perusteet.” hän maukui reippaasti. Kiurutassu ei malttanut odottaa, että hän pääsisi saalistamaan. Kuitenkin hän istahti mestarinsa eteen ja koetti estää häntäänsä värisemästä innostuneesti.
Hetken kuunneltuaan Lieskakajon selitystä Kiurutassua alkoi hieman pitkästyttää. Hänen mestarinsa puhui välillä hieman liikaa – vaikka osasi Kiurutassukin puhua, jos siltä vain tuntui. Kiurutassu yritti näyttää keskittyneeltä ja fiksulta.
“Niin, siinä hieman teoriaa. Entäpäs metsästysasentosi? Tavoitteemme on hioa se huippuunsa, ennen kuin pääset soturiksi.” Lieskakajo nosti päätään ja hymyili hieman. Kiurutassu asteli ujosti hänen eteensä ja kyyristyi maahan, takapää mahdollisimman alhaalla ja häntä osittain maassa. Kiurutassu toivoi tehneensä asennon edes osittain oikein, sillä muuten hän näyttäisi varmasti hölmöltä. Hän nousi ja pyyhkäisi käpälällään korvaansa hieman nolona.
“Tuota..” Kiurutassu yritti pahotella. Kuitenkaan Lieskakajon ilme ei ollut pettynyt eikä hänmästynyt, vaan tämä katsoi häntä hyväksyvästi. “Tuo oli hyvä ensiasento. Häntä ei kuitenkaan saa laahata maassa, muuten saaliit kuulevat sen heti.” hän opasti ja näytti Kiurutassulle oikean asennon. Kiurutassu kyyristyi uudestaan ja yritti matkia mestariaan parhaansa mukaan. Asento tuntui hieman kivuliaalta ja hänen etukäpäläänsä särki, mutta hän oppi sen nopeasti. Kiurutassu otti vauhtia ja ponnisti sulavasti jäisessä maassa. Sitten hän kierähti sivulle ja toivoi hypänneensä oikein.
“Kiurutassu, tuo oli oikein mainio hyppy! Jos allasi olisi ollut saalis, olisit saanut sen takuulla kiinni!” Lieskakajo kehui. Kiurutassu painoi päänsä kiitollisena kehuista. Ehkä hän sittenkin osasi jotain? Kiurutassu huomasi sivusilmällä Tupsutassun saapuvan leiriin. Kiurutassu huiskautti hänelle häntäänsä, mutta hänen veljensä näytti olevan keskittynyt johonkin. Lieskakajo nousi ylös ja heilautti Kiurutassulle häntäänsä. “Lähdetään metsästämään.”
Kiurutassu joutui pakottamaan itseään olemaan hyppimättä innostuksesta. Hän oli odottanut tätä päivää niin kauan! Vihdoin hän pääsisi näyttämään Lieskakajolle, mitä hän osasi.
Kun he pääsivät ulos leiristä, Kiurutassu katseli ihastuneena lehtien päällä kimaltavaa huurretta. Aamu oli viileä, mutta Kiurutassun paksu turkki lämmitti häntä sopivasti. Hän värisytteli viiksiään mielissään siitä, että pian hän pääsisi metsästämään.
