Kiurutassu
Kirjoittaja: Yuzu
“Haluatko neuvon?” Sädesäihke kysyi.
Kiurutassu nyökytteli. Kollilla oli varmasti jokin hyvä neuvo häntä auttamaan.
“Pidä takajalat hieman koukussa kun hyppäät, ja aseta saalis keskipisteeksi.” hän opasti. Kiurutassu nyökkäsi nopeasti, katsellen saaliseläintä tiiviisti. Sitten hän loikkasi, ja pujahti pian pensaikosta orava suussaan.
“Hienoa!” Sädesäihke kosketti Kiurutassua hännänpäällään lapaansa.
Kehut lämmittivät Kiurutassun mieltä. Jokin pieni osa hänestä halusi Sädesäihkeen hänen toiseksi mestarikseen. Olikohan se edes mahdollista? Tietysti hän piti myös Lieskakajosta, ja hän opetti Kiurutassua hyvin.
Kiurutassu nosti oravan suuhunsa ja sylki pian punaruskeita karvoja. Orava oli niin suuri, että hän ei nähnyt eteensä kunnolla.
“En ole ennen nähnytkään oppilaan nappaavan noin isoa oravaa.” Sädesäihke totesi hymyillen.
“Ei tämä nyt niin iso ole.” Kiurutassu mumisi tukahtuneella äänellä.
“Kyllä se on iso, ainakin lehtisateen oravaksi.” soturi huomautti. Oli totta, että lehtisateella riista alkoi käydä jo vähiin, ja orava ruokkisi varmasti melkein puolet klaanista. Kiurutassu laski oravan suustaan ja kuopi sen päälle märkää multaa.
“Voin auttaa.” Sädesäihke upotti saaliin multaan ja hautasi sen hyvin. Kiurutassu huiskautti häntäänsä mielissään. Yhtäkkiä hänen kuonoonsa tulvahti voimakas ja pistelevä haju, joka ulottui pitkälle.
“M-mikä tuo haju on?” Kiurutassu kysyi hieman säikähtäneenä.
“Se on Kuolonklaani. Olemme rajan lähellä.” Sädesäihke rauhoitteli. Kiurutassu maisteli hajua kielellään. Se haisi väkevältä ja terävältä, ei yhtään klaanikissoilta. Se ei ollut varmasti kaukana ketun hajusta!
“Tuo…tuo ei haise yhtään samalta kuin Eloklaani.” Kiurutassu myönsi. Sädesäihke nyökäytti päätään.
“He asuvat erilaisella reviirillä. Heillä on erilainen ominaishaju.”
Kiurutassu huomasi rajamerkkien olevan tuoreita, ehkä aamulla suihkaistuja. Niissä haisi samanlainen väkevä, myskinen tuoksu, joka sekoittui kasvien ja puiden tuoksuihin. Kiurutassu mietti, miten heidän reviirillään oikein pystyi saalistamaan. Eläimien hajuhan haihtuisi!
Hetken käveltyään Kiurutassu äkkäsi lehtikasassa maata kuopivan myyrän. Se näytti olevan keskttynyt kaivamiseen. Sädesäihkekin oli huomannut hajun, ennen Kiurutassua. Hän oli jo hyökkäysasemissa. Kiurutassu katseli kuinka kolli loikkasi ja nappasi saaliin yhdellä puraisulla.
“Voimme alkaa lähteä leiriin.” Sädesäihke maukui.
//Säde?
