Kiurutassu
Kirjoittaja: Yuzu
Yöpartio kului nopeasti. Kiurutassu nappasi kaksi hiirtä, Lieskakajo metsämyyrän ja Kiurutassulle vieras Varpulaulu päästäisen. Kesken partion Kiurutassusta alkoi yhtäkkiä tuntua siltä, että hän ei saanut henkeä.
“Minä…apua..” Kiurutassu hengitti piinallisesti. Hänen kurkkuaan poltti. Kiurutassusta tuntui, kuin olisi samaan aikaan jääkylmä mutta myös polttavan kuuma.
“Kiurutassu? Oletko sinä kunnossa?” Lieskakajo huudahti äkkiä ja viiletti oppilaansa luo.
“En…taida olla… Lieskakajo, auta..” Kiurutassu sopersi. Maailma hänen ympärillään pyöri. Kiurutassu sulki silmänsä kivulta.
“Kiurutassu… Me menemme.. nyt leiriin..” Lieskakajon ääni tuntui etäiseltä, ihan kuin se olisi kuulunut jostain kaukaa. Kiurutassun korvissa kohisi. Hän hädin tuskin sai hoiperreltua aukiolle ja pyörtyi sitten kovan tömähdyksen saattelemana. Kaikki hänen silmissään pimeni. Kiurutassu päästi voimattoman yskäisyn, mutta hänen suustaan ei kuulunut pientä pihahdustakaan. Hukuttava pimeys veti häntä lähemmäs.
“Minä- en halua lähteä..” Kiurutassu kirkaisi. Yhtäkkiä pimeys väistyi. Kiurutassu räpytteli silmiään. Hän oli makaamassa sammalvuoteella sairastuneiden sairaspesässä. Kiurutassu avasi suunsa, mutta yski sitten niin voimakkaasti, että hänen kehonsa tärisi. Kiurutassun hengitys pihisi ja rohisi ja hänen kurkussaan tuntui olevan jokin kova pala, kuin mätänevä tuoresaalis.
“Missä…minä…” Kiurutassu sokelsi, ennen kuin uusi yskänpuuska vei hänen loput voimansa.
“Sinä pyörryit, muistatko? Kiurutassu?” Lieskakajon ääni tuntui kaikuvan Kiurutassun päässä. Kun Kiurutassu yritti vaivalloisesti nostaa päätään, hän ei kuitenkaan nähnyt Lieskakajoa missään. Sitten hän haistoi uuden hajun, pistävän ja yrttisen.
“Voi Kiurutassu. Sinäkin olet saanut sen.” Kiurutassu oletti sen olevan Leimusilmä, vaikkei ollutkaan ihan varma. Hän tärisi kuumeisena ja yski sitten uudestaan.
Minkä hän oli saanut? Valkoyskän? Vai kenties.. viheryskän? Ei hän voinut olla sairastunut viheryskään, eihän?
“Va-valko…yskänkö?” Kiurutassu kähisi. Hänen silmänsä punoittivat ja vuosivat.
“Ei. Vielä pahempaa – olet saanut viheryskän.” Leimusilmä maukui pahoittelevasti. Kiurutassu ei kuitenkaan kuullut kollin lauseen loppua, vaan hän yski sen päälle voimakkaasti. Hänen kurkkunsa tuntui limaiselta ja räkäiseltä.
“Viheryskän.” Leimusilmä toisti.
“Ei…voi, ei..” Kiurutassu henkäisi, vaikka se olikin äärimmäisen haastavaa. Hänen kehonsa halusi vain yskiä. Kaikkialta hänen ympäriltään kuului myöskin kiivasta yskintää ja niiskutusta. Kiurutassun hengitys vinkui hänen puhuessaan.
“Onko.. Tupsutassu… kunnossa?” hän kähisi samalla kuin yski. Kukaan ei kuitenkaan ollut kuullut häntä. Leimusilmä oli kadonnut auttamaan muita potilaita. Kiurutassu kaatui vuoteelleen ja valmistautui seuraavaan yskänpuuskaan. Hän tärisi voimattomasti ja valahti veltoksi. Kiurutassu painoi silmänsä väkisin kiinni ja yritti nukahtaa, mutta kaikkialla kuuluvat äänet häiritsivät häntä. Joka kehon osaa poltti. Selviäisikö hän koskaan tästä?
