Koivupentu
Kirjoittaja: Aaduska
Istuin pentutarhan edustalla ja ajattelin asioita. * Leirin ulkopuolella kuluneesta seikkailustani on kulunut jo jonkin aikaa ehkä neljänneskuu enkä ole sen jälkeen mennyt leirin ulkopuolelle ollenkaan. Vähän aikaa sitten Pilkepennusta tuli oppilas ja hänet tunnetaan nykyään nimellä Pilketassu ja hänen mestarinsa on Taivaslaulu. Jonkin aikaa sitten Kuoloklaanin Väärävarjo tuli Eloklaaniin pentunsa Pohjapennun kanssa. Aurinkokajo vahtii meitä ja hän odottaa mesitähden pentuja. * Voisin käydä vaikka parantajan pesällä katsomassa mitä Liljatuuli ja Leimutassu puuhaavat. Ajattelin. Lähdin kohti parantajan pesää ja kurkistin sisään. Liljatuuli oli oppilaansa Leimutassun kanssa lajittelemassa yrttejä.
– Voinko minäkin kokeilla? Kysyin parantajalta.
– Tietysti voit kokeilla. Tämä vastasi lempeästi.
– Neuvoisitko Koivupennulle miten yrttejä lajitellaan Leimutassu? Minun pitää käydä tarkistamassa kuinka Ruskatassu voi. Liljatuuli kysyi.
– Joo voin. Leimutassu vastasi mestarilleen.
– Noin tässä on katajan marjoille yksi kasa ja Hierakan lehdille toinen kasa. Ne pitää vain erotella toisistaan ja laittaa niille kuuluviin kasoihin. Tällä tavalla. Leimutassu irrotti katajan marjat ja Hierakan lehdet toisistaan ja laittoi eri kasoihin.
– Nyt on sinun vuorosi. Hän naukaisi minulle.
Irrotin Hierakan lehdet ja katajan marjat toisistaan ja laitoin ne eri kasoihin.
– Hyvä teet sen todella hienosti. Leimutassu naukaisi minulle.
– Mites täällä edistyy? Kysyi Liljatuuli tullessaan Ruskatassun luota.
– Hyvin . Leimutassu vastasi.
– Mukava kuulla. Liljatuuli naukaisi katsoen meihin meripihkan väriset silmät ylpeydestä loistaen.
– Leimutassu lähtisitkö keräämään kissanminttua? tarvitsemme lisää lehtikatoa varten.
– Joo tottakai voin mennä keräämään. Leimutassu vastasi.
Hän oli juuri lähdössä pesästä ulos kun Liljatuuli sanoi vielä. – Pyydä vielä joku soturi kantoavuksi.
Leimutassu nyökkäsi parantajalle ja lähti sitten pesästä.
– Sinun varmaan kannattaisi syödä jotain.
Nyökkäsin ja lähdin ulos pesästä tuoresaaliskasalle josta nappasin itselleni hiiren ja menin pentutarhan edustalle ja aloin syödä sitä.* Voisikohan Omenahuuma opettaa minulle jotain taistelu liikeitä. Kun olin syönyt lähdin kohti sotureiden pesää joka on kahden suuren yhteen kasvaneen kuusen juurakossa sijaitsevassa onkalossa maan alla. Näin Kuitenkin Omenahuuman istumassa tuoresaaliskasalla syömässä kalaa.
– Omenahuuma voitko opettaa minulle taistelu liikkeitä? Kysyin soturilta silmät innostuksesta kiiluen.
– Joo voin kyllä opettaa. Hän vastasi.
– Ensin opetan sinulle vaanimis asennon . Omenahuuma selitti minulle. Hän meni vaanimis asentoon vatsa maata viistäen ja hiipi ja sitten loikkasi korkealle ilmaan.
– Nyt on sinun vuorosi. Hän naukaisi minulle. Menin vaanimis asentoon vatsa maata viistäen ja hiivin hetken ja sitten loikkasin, mutta hyppy epäonnistui. Sähähdin ärsyyntyneenä kun hyppy oli epäonnistunut.
– Ei huolta kyllä sinä sen vielä opit. Hän naukaisi minulle.
Nyökkäsin ja huomasin, että aurinko oli melkein jo laskenut. Omenahuuma ilmeisesti huomasi saman, koska hän sanoi:
– Sinun pitäisi mennä jo nukkumaan. Nyökkäsin ja Kiitin häntä siitä kun hän oli opettanut minulle vaanimis asennon ja lähdinpentutarhalle. Kun olin sisällä pentutarhassa menin sammalesta tehdylle makuu siajlle ja nukahdin.
// Onnittelut vielä Mesitähdelle ja Aurinkokajolle//
// 431//
