Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Tuijottelin edelleen taivaalle ajatuksissani. Olisin voinut vain jäädä siihen mielenosoituksellisesti mököttämään ja jäätymään koko yöksi, koska minua suututti kuin pikkupentua. En vain saattanut käsittää, miksi Varpulaulu yhtäkkiä käyttäytyi sillä tavoin. Jos hänellä olisi ollut jotain hätänä, hän olisi kertonut sen minulle varmasti, eikö vain? Nyt hän vain vaati huomiota, ja tuntui väittävän ja esittävän ettei vaatinut. Se ärsytti minua. Kaikki tuntuivat suosivan häntä minun ylitseni.
Kun kuulin askelia lähistöltä, paransin ryhtini ja käänsin pääni toiseen suuntaan sen merkiksi, että mökötin, olin vihainen, enkä aikonut siitä tuosta noin vain leppyä ja lähteä. Minut pitäisi lähes raahata pois, elleivät Kortetuike ja Varpulaulu tulisi pyytämään minulta anteeksi. Minähän olin keksinyt, että viettäisimme aikaa yhdessä! Kaikki me kolme! Ei ollut reilua, että yksi jätettiin sillä tavoin ulkopuolelle!
Kuitenkin, kun kissa tervehti minua, tunnistin heti, että se oli Kortetuike. Pääni käännähti lähes tahtomattakin. Oliko hän tullut Varpulaulun kanssa pyytämään anteeksi itsekyyttään ja minut ulos sulkemista? Vai oliko hän tullut kertomaan, että oli nähnyt veljeni lävitse ja tajunnut hänen oikeasti vain esittävän, jotta saisi huomiota?
“Ajattelimme palata jo leiriin, sillä Varpulaulun vointi ei ole kovin hyvä. Tulin hakemaan sinua, jotta voimme kaikki palata yhdessä”, kolli naukui sovittelevaan sävyyn. Katsoin häntä hetken kuin puulla päähän lyötynä. Oliko hän tosissaan? Hän oli tullut vain hakemaan minut täältä pois, jotta voisin olla taasen kolmas pyörä heidän seurassaan.
“Miksette lähteneet vain kaksin?” tiuskaisin. “Kyllä minä olisin itse itseni saanut sinne raahattua.”
//Korte?
//Nyt on kakara Korpi aika
