Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Kävelymme oli ollut mukava. Kortetuike oli hyvää sauraa. Hän osasi ottaa minut huomioon, kuten kuului ja osasi arvostaa minua tärkeänä soturina.
Nyt kuitenkin olin jo leirissä. Ystäväni oli lähtenyt harjoituksiin oppilaansa kanssa. Saalistusharjoituksiin hän ei minua kovin usein pyytänyt mukaan, mutta taistelemisessa olin mielelläni aina auttamassa.
Huomasin vain muutaman ketunmitan päässä itsestäni Kujekullan pennut ja Kimalaistoiveen. Ikikuningatar kertoi heille Tähtiklaanista. Lällyjen usko sekin oli. Suuret soturit, kuten minä, uskoivat vahvempaan ja hienompaan Pimeyden Metsään! Kuolonklaanilaisten ainoa fiksu päätös elämässä oli uskoa Tähtiklaanin sijaan siihen.
Pennuista Rusakkopentu kuunteli mielenkiinnolla, Erhepentu vaikutti olevan omissa maailmoissaan ja Muurahaispentu kurtisteli vain kulmiaan. Hänen mielenkiintonsa ei vaikuttanut olevan kerrottavassa asiassa. Voisi olla että hän olisi kiinnostuneempi Pimeyden Metsästä.
Odottelin, kunnes Kimalaistoive oli saanut opetustuokionsa valmiiksi. En ollut suoranaisesti penturakas kissa, mutta sellaisen opettaminen ja ohjaaminen oikealle polulle voisi toimia. Jos en omistanut oppilasta, pennun holhoaminen sillä tavoin olisi tarpeeksi lähelle.
“Hei, Muurahaispentu!” tervehdin nuorta kollipentua maanisesti hymyillen. “Huomasin, että tuo Tähtiklaani soopa ei vaikuttanut erityisemmin vakuuttavan sinua ja halusin tulla kertomaan sinulle eräästä paremmasta uskosta jonka tiedän.”
//Murkku?
