Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Minut oli juuri nimitetty. Uusi nimeni oli nyt Korpikaste. Se tuntui ihanalta. Oli niin mukavaa olla viimein soturi. Veljenikin oli tietysti nimitetty, eikä hänen uusi nimensä – Varpulaulu – ollut myöskään lainkaan paha. Se sopi hänelle omalla tavallaan. Itselleni en kyllä olisi halunnut -laulu loppua nimeeni. Kaste oli minusta hyvä, vaikka edelleen ennemmin olisin ottanut, vaikka myrskyn emoni mukaan, tai vaikka kynsi tai viilto olisivat olleet hienoja nimiä, mutta en minä nyt valittaa voisi, kun kerta viimein soturiksikin pääsin.
Onnitteluja tuli edelleen ohitse kulkevilta kissoilta ja se huomio kelpasi minulle oikein hyvin. Rakastin sitä, kun minua huomioitiin. Halusin kovasti aina saada sitä huomiota, jota minä tarvitsinkin. Minä halusin olla huomion keskipiste aina, kun se vain oli mahdollista. Sen minä ansaitsin.
Pian Kuusihäntä, isäni saapui paikalle. Hän katsoi minua lempeästi ja ylpeänä, vaikka hänen katseensa olikin hieman kaihoisa.
“Onneksi olkoon Korpikaste uudesta nimestäsi”, isäni sanoi ja hymyili minulle lempeästi. Katsoin häntä ylpeänä itsestäni.
“Kiitos! Olen niin iloinen, että olen viimeinkin soturi!” naukaisin innoissani.
“Lehtomyrskykin olisi ollut teistä niin ylpeä ja niin iloinen puolestanne”, Kuusihäntä sanoi ja hänen katseensa synkkeni, kun hän puhui emostani. Tökkäsin häntä kuonollani poskeen välittävästi.
“Älä murehdi. On sinulla minut ja Varpulaulu”, sanoin hiljaa.
“Niin, ja Kuusikkopentu ja Mustikkapentu”, isäni vastasi. Turkkini alkoi pörhistyä, kun hän puhui pikkusisaruksistani, mutta en sanonut mitään. Ei Kuusihännän tarvitsisi tietää, että vihasin niitä kahta pikkukakaraa.
“Miten olet muuten jaksellut, näin Lehtomyrskyn kuoleman jälkeen?” isäni kysyi pian. Huokaisin helpotuksesta, kun hän ei huomannut tai huomioinut reaktiotani siihen, kun Kuusikkopennusta ja Mustikkapennusta puhuttiin.
“Kyllähän se sattuu, mutta sen kestää. Olen soturi, en minä turhia surkuttele”, vastasin. Isäni katsoi minua hieman hölmistyneenä. Olinko sanonut jotain väärin?
“No, miten sinä olet voinut?” kysyin yrittäen saada Kuusihännän ajattelemaan muuta.
//Kuusi?
