Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Saimme molemmille tiimeille jotain, joka toisten oli tehtävänä varastaa. Valitsin meille suurehkon palan puun kuorta, joka oli luultavasti pudonnut siitä joskus oppilaiden harjoitellessa kiipeilyä. Se olisi tarpeeksi helppo kannettavaksi, jotta se ei olisi toiselle tiimille epäreilu ja sen lisäksi sen saisi sujautettua hyviin piiloihin, jos vain jaksoi olla tarpeeksi kekseliäs. Sielutassu oli sen sijaan onkinut jostain esille paksun, mutta lyhyen kepin palasen. Ehkä kooltaan hieman jäniksen käpälää suurempi.
“Minä olisin halunnut Korpikasteen kanssa! Tämä peli on aivan epäreilu! Tai edes Kortetuikkeen, hän on mestarini! En osaa kuitenkaan tehdä yhteistyötä Varpulaulun kanssa! Ei hän tee koskaan mitään!” Sielutassu nurisi, kun ryhdyimme valmistelemaan pelitaktiikkaamme. Toisin sanoen miettimään mihin aarteet saisi hyvin piilotettua, jotta se olisi tarpeeksi selkeässä paikassa, mutta ei liian helppo varastettavaksi. En arvostanut nuoren naaraan puhetta. Hän sentään puhui minun kissasta, joka sattui olemaan minun veljeni! Ainoa verellinen sisarukseni, jonka suostuin myöntämään olevan sukua minulle!
“Näytä hieman arvostusta! Varpulaululla voi olla paljonkin taitoja joita et tiedä! Vaikka tietysti et tulisi päihittämään minua edes pienen armeijan kanssa, et saa puhua tuolla lailla vanhemmista kissoista! Etenkään veljestäni!” murarhdin Sielutassulle. Hän pysyi hetken hiljaa, mutta mutisi sitten anteeksipyynnön. Oli hänellä otsaa! Vaikka Varpulaulu ei ollut ollut yhtä aktiivisesti klaanin tehtävissä mukana kuin aikoinaan, osasi hän varmasti vielä jotain, eikö? Ehkä hänellä olikin ässä hihassaan.
“Menkäähän nyt piilottamaan keppinne niin me keksimme paikan tälle puun kuorelle”, Kortetuike ohjeisti ja vilkuili ympäriinsä. Ojensin hänelle aarrettamme. Voisi hänkin ottaa ohjat. Ehkä hänellä oli jokin mahtava suunnitelma mielestään, josta en voinut tietää. Olihan hän sentään ollut mukana pelastamassa entistä päällikköämme ja parantajiamme aikoinaan, kun Kuolonklaani piti Eloklaania kynsissään. Kai hänellä silloin pitäisi olla jotain taitoa suunnitella?
“Voin pitää huolta Sielutassusta, jos tahdot. Voin näyttää sille nuorelle mistä todelliset soturit on tehty!” naukaisin ja vilkaisin lapani ylitse kohti Varpulaulua ja Sielutassua. Rökittäisin oppilaan ja näyttäisin kuinka helposti se minulta kävi. Todistaisin, että olin todella paras.
//Korte? Varpu?
