Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Kortetuikkeen kysyessä jahka minulla oli lisää taistelutekniikoita opetettavaksi Sielutassulle jouduin taas kaivamaan aivojeni mielikuvituksellista puolta yrittääkseni keksiä jonkin toisen harjoituksen. Jonkin lyhyen varmasti keksisin, mutta mitä voisimme tehdä, jossa kaikki pääsisivät olemaan osallisia? Jotain, jossa voisimme kaikki tehdä jotain, mutta pääsisin silti näyttää omaa taitavuuttani.
Heilautin häntääni pohtivaisesti maata pitkin ja yritin keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä. Olisin voinut ehdottaa jotain sellaista, kuten harjoitus, jonka mestarini oli pitänyt minulle joskus. Siinä olimme yrittäneet löytää ja napata mestarimme. Toki silloin olin onnistunut putoamaan puusta ja lyömään pääni. Ehkä olisi parempi keksiä jotain muuta. Etenkin, kun harjoitus oli vienyt silloinkin niin kauan.
“Harjoitukset, harjoitukset, harjoitukset”, mutisin itsekseni ja poljin maata etutassullani yrittäessäni keksiä jotain. Miten luovien ideoiden saaminen saattoi olla toisinaan niin hankalaa? En saattanut ymmärtää.
“Kuinka olisi, jos jakautuisimme kahteen joukkueeseen ja tehtävänä olisi viedä toisen joukkueen esine ja viedä se omalle puolelleen?” ehdotin lopulta. Muut eivät ainkaan suoraan tyrmännyt ehdotustani, joten päätin että se oli lopullinen päätös.
“Haluaisin olla Kortetuikkeen kanssa samassa joukkueessa!” ilmoitin pikaisesti ennen kuin joukkueita ehdittiin vielä sopia. Halusin kollin kanssa samaan joukkueeseen ja halusin näyttää kuinka taitava kissa todella olin. Tekisin heidät ylpeäksi. Tekisin hänet ylpeäksi. Pitäisin huolta, ettei Kortetuike koskaan unohtaisi kuinka upea olin. Pitäisin huolta, että hän ymmärtäisi kuinka kehuttava kissa olin. Että hän ymmärtäisi kuinka täydellinen olin. Kuinka minä ansaitsin kaiken hänen arvostuksensa. Kuinka hänen tuli olla iloni lähde. Minun onnen nektarini.
//Varpu? Korte?
