Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Kortetuike lähti mukaan, mikä ei oikeastaan ollut minulle niinkään suuri yllätys. Yleensä, jos joku kysyi ystäväänsä mukaansa kävelylle, he lähtivät kyllä mukaan.
Emme ehtineet vielä kamalan kauas leiristä, kun edestämme kulki peura. Otus sai sydämeni melkein pysähtymään silkasta säikähdyksestä. Sen pitkät koivet olisivat varmasti olleet tarpeeksi voimakkaat satuttamaan kissaa, mutta kaiken sen perusteella mitä olin kuullut, ne eivät olleet uhka kissoille. Tai ainakaan yleensä.
Kortetuike sanoi jotain siitä, että peura oli kaunis ja että sekin mahtoi olla etsimässä ruokaa itselleen.
“Kauneus on katsojan silmässä, kuten sanotaan. Minusta peura olisi näyttänyt paremmalta tuoresaaliskasassa”, tokaisin ja vilkuilin vielä suuntaan johon eläin oli vain hetki sitten kadonnut. En tiennyt oliko yksikään kissa koskaan saalistanut tai maistanut itse peuraa, mutta niin isosta eläimestä olisi varmasti löytynyt ruokaa useammalle kissalle hyväksi aikaa.
“Muistelisin, että olet saanut uuden oppilaan itsellesi, eikö vain? Millaista on olla mestari?” kysäisin jatkaessani matkaa. En voinut olla vilkuilematta välillä peuran perään kuin se olisi saattanut hetkenä minä hyvänsä vain loikata kimppuuni ja talloa minut pitkillä koivillaan.
//Korte?
