Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Eloklaanissa paljon oli muuttunut vain parin kuun sisään. Mesitähti oli päättänyt jättäytyä klaaninvanhimpiin ja täten Korppisiivestä oli tullut päällikkö, Korppitähti. Muuten koko järjestely ei minua paljoa kiinnostanut, mutta uusi päällikkö oli päättänyt ottaa varapäällikökseen kaikista kissoista juuri Käärmekullan! Sen itsekään ja typerän kissan ketaleen, joka oli selkeästi niin tekopyhä! Kuinka kukaan ei muka nähnyt hänen valheidensa lävitse?!
Kuljin juuri Kortetuikkeen kanssa partiossa mukana oli tietysti myös hänen oppilaansa, Sielutassu. Hänen seurastaan oli vähitellen alkanut tulla minulle enemmän tarve kuin toivomus. Kolli tuntui osaavan arvostaa minua toisin kuin monet muut, eikä valittanut minulle jokaisesta pienestä asiasta. Hän tuntui muutenkin antavan minulle sen huomion, mitä tarvitsin.
Käänsin katseeni hivenen yllättyneenä valkeaa kollia kohti, kun hän kysyi minulta, jos haluaisin pitää Sielutassulle joskus taisteluharjoitukset selityksenä se, ettei se ollut aivan hänen alaansa. Katsoin Kortetuiketta innostuneena.
“No nyt puhutaan asiaa! Ilman muuta pidän hänelle joskus harjoitukset!” sanoin riemastuneena. En ollut vielä saanut omaa oppilastani, mutta olin jo sitä pitkään toivonut. Ottaisin jokaisen mahdollisuuden harjoittaa taitojani opettamisessa!
“Kiitos, arvostasin sitä kovasti”, Kortetuike sanoi kiitollisena. Hymyilin hänelle leveästi.
“Milloin vain! Sano, kun vain haluat apua oppilaiden kanssa, minä mielelläni autan! Näytän kuria pienille riiviöille enemmän kuin mielelläni!” kehräsin ja vilkaisin mustaan oppilaaseen, joka katsoi silmät suurena ympärilleen kulkiessamme hangessa kohti koivumetsää.
//Korte?
