Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Lähdimme isän ehdotuksesta ulos syömään. Seurasin veljeäni ja isääni hitaasti. Ei minulla omalla tavallani ollut nälkä, mutta ei minua haitannut mennä syömään heidän kanssaan.
Kun pääsimme tuoresaaliskasalle, katsoin heti veljeeni ja tungin hänen vierelleen.
“Mitä sinä haluat syödä?” kysyin ja katsoin häntä räpyttäen silmiäni.
“Minulle käy kyllä mikä vain, joten te voitte päättää”, veljeni naukaisi ja katseli tuoresaaliskasan eläimiä. Minäkin katsoin sinne ja sitten katsoin taas ärtyneenä veljeäni.
“Sinä olet kärsinyt. Sinä olet joutunut parantajalle, joten sinun täytyy nyt ottaa kunnia ja päättää meille syötävä”, naukaisin peittäen ärtymykseni ja katsoen veljeäni. Hän tuntui painuvan turkkinsa alla kasaan ja vilkuili välillä minuun, välillä isäämme ja välillä tuoresaaliskasaan.
“No, kävisikö teille tämä vaikka kottarainen? Sanokaa kuitenkin, jos ei käy niin voidaan ottaa jotain muuta, mikä kelpaa teille paremmin”, Varpulaulu sanoi kilpikonnakuvioinen turkki väreillen hieman hermostuksesta.
“Minulle käy hyvin”, sanoin.
“Minulle myös”, isäkin sanoi.
“Hyvä, käydään siis aterioimaan, vaikka tuonne”, naukaisin ja heilautin häntääni kohti kohtaa hieman kauempana, jossa ei ollut juurikaan lunta. Muut hyväksyivät sen. Isäni otti kottaraisen ja lähdimme sitten kohti valikoimaani kohtaa.
Istuttuamme alas, aluksi vain katsoin kuinka muut söivät. Yritin keksiä myös jotain sanottavaa.
“No, miten teillä on oikein mennyt? Itse olen tuntenut oloni melkoisen hyväksi. Olen päässyt ihan hyvin yli emon kuolemasta. Meidän kolmen täytyy pitää yhtä, perheen täytyy pitää yhtä!” naukaisin vahvasti. En halunnut laskea Mustikkapentua taikka Kuusikkopentua mukaan perheeseeni. He olivat vain murhaajia.
“Ja eihän suuren soturin kuten minun kuulu jäädä suremaan turhia muutenkaan. Täytyy pitää huolta klaanista”, jatkoin vielä.
//Kuusi ja Varpu?
