Korpitassu
Kirjoittaja: Käärmis
Sädetassu vastasi, että oli se kai ihan hienoa, mutta hän ei ollut varma pystyivätkö mestarimme yksinään päättää siitä pääsisimmekö yhdessä harjoituksiin. Se nimittäin olisi myös osittain kuolonklaanilaisten päätöksessä.
Vaihtaen puheenaihetta kysyin häneltä mistä partiosta hän oli tullut. Kolli kertoi minulle, että oli tullut uintiharjoituksista mestarinsa Käärmekullan kanssa. Hän röyhisti sen jälkeen rintaansa kuin se olisi ollut jonkin sortin ylellisyys tai muutenkaan ylpeyden aihe. Pyöräytin hieman silmiäni.
“Minun mestarini on Talvikkitakku. Hän ainakin osaa toimia klaaninsa puolesta ja tekee aina kaikkensa Eloklaanin hyväksi”, tokaisin ja lukitsin taas katseeni Sädetassuun. Kollin silmissä näkyi pieni pilkahdus jotain, enkä täysin ymmärtänyt mitä ja miksi.
“Tiedätkös, sitten kun minusta tulee päällikkö voin tehdä sinusta minun varapäällikköni”, naukaisin kollille. Katsoin häntä hymyillen. Kolli siristi silmiään vähäsen ja minä istahdin alas hänen eteensä. Nuolaisin rintaani hieman.
“Päästäisitkö minut sammalilleni?” Sädetassu kysyi hetken päästä. Nousin sanaakaan sanomatta ylös ja väistin tämän tieltä, mutta kuitenkin seurasin kollia hänen sammalpedilleen.
“Saalistaminen oli hauskaa, mutta en malta odottaa taisteluharjoituskia! Ne ovat varmasti parhaita!” huusin innoissani ja loikin kollin ympärillä. Innostus oppilaaksi pääsemisestä pursui sisältäni yliannostuksella, enkä voinut estellä sitä.
//Säde?
