Korpitassu
Kirjoittaja: Käärmis
Makasin leirissä hiljaa ja muistelin kokoontumista. Siellä oli ollut todella paljon kissoja! Olin päätynyt juttelemaan jokusen kanssa, mutta en kamalan monen.
Pieni huokaus pakeni suustani, kun kierähdin sammalillani ja nousin ylös. Ulkona oli pimeää. Kaikki oppilaat olivat nukkumassa lähekkäin pitäen toisensa lämpiminä. Minä sen sijaan en saanut unta, kun oli niin paljon ajateltavaa.
Ärtymys kupli sisältäni, kun katsoin siihen kohtaan, jossa Sädesäihkeen nukkumapaikka oli ollut. Kolli oli saanut soturinimensä, eikä ollut edes tullut juttelemaan kanssani sen jälkeen! Muistin kuinka pettymys ja viha oli purkautunut sisälläni ja oli tuntunut siltä, että koko klaani oli ollut liian pieni ja ahdas paikka minun olla.
Ärähdin ja suljin silmäni. Miksi edes välitin asiasta? Sädesäihke oli muutenkin kamala pikkupentu! Hän vain roikkui siinä ärsyttävässä Käärmekullassa! Naaras vei minun huomioni, enkä saattanut sietää sitä. Käärmekulta tuntui olevan aina niiden kissojen luona, joiden kanssa itse halusin olla. Tai sitten hän vain saapui paikalle ja vei kaiken huomion itseensä. Se oli kamalaa! Minäkin tarvitsin huomiota, ja kipeästi!
Hiippailin ulos pesästä. Ehkä pieni jaloittelu saisi unen tulemaan. Kuitenkin kylmä lumi polkuanturoissa tuntui vaan virkistävän ja saavan koko kehon kireäksi. Miksi kaikki universumissa oli minua vastaan?
Tepastelin eteenpäin. Minun täytyisi saada soturinimeni pian! Ja sitten kumppani! Näyttäisin kaikille sillä, että olin mitä parhain kissa, kun löysin itselleni niin nopeasti kumppanin. Se tarkoittaisi, että kaikki ihailivat minua, ja Käärmekulta ei ollut mitään minuun verrattuna! Naaras ei ollut vieläkään löytänyt itselleen edes kumppania. Hän oli ollut soturi jo… ikuisuuden! Miten hölmöä. Se vain todisti, että kukaan ei pitänyt hänestä.
Tassutin nyt takaisi kohti oppilaiden pesää. Olin onnistunut purkaa jo hieman ajatuksiani. Ehkä nyt saattaisin rauhoittua nukkumaan? Ei, en saattanut.
Pyörin sammalillani kuin villiintynyt mäyrä. Ajattelin kumppanivaihtoehtoja. Ehkä saisin lopulta Sädesäihkeen puolelleni? Hän voisi olla hyvä vaihtoehto. Tai ehkä Naavatassu, kun hänestä tulisi soturi? En kyllä tosin tuntenut savunharmaata kollia niin hyvin, että olisin saattanut sanoa olisiko kumppanuus hänen kanssaan hyvä vai huono idea. Ehkä Ahmatassu olisi sopiva? Pitäisikö hän minusta? En tuntenut tätäkään oppilasta niin hyvin, että tietäisin, mutta hän voisi olla potenttiaalinen vaihtoehto.
Huokaisin ja yritin käpertyä paikalleni ja mennä nukkumaan, mutta sen sijaan päädyin taas kierimään pedilläni. Huokaisin. Ei siitä tulisi mitään. En tulisi koko yönä nukkumaan.
Asetuin taas paikalleni ja tuijotin seinää. Yritin tyhjentää mieleni ja tuntui siltä, että aivoni vain tuottivat lisää ajatuksia aina, kun puskin yhden pois. Olisiko nukkumisessa edes lopulta ideaa? Kuitenkin sitä ajatellessani haukottelin. Silmäni painautuivat itsestään kiinni ja nukahdin.
Herätessäni tunsin kylmän viiman ylläni. Katselin lähes tyhjää oppilaiden pesää. Tuntui kuin jokin olisi ollut siitä vierelläni. Jokin kylmä ja kolkko. Katselin ympärilleni, mutta en nähnyt mitään erikoista. Taisin vain ajatella kaiken.
Astelin ulos pesästä. Lähdin etsimään seuraavaksi Talvikkitakkua. Hän sentään oli mestarini ja ajattelin, että olisi mukavaa mennä taas harjoittelemaan.
