Korppisiipi
Kirjoittaja: Nova
Minua nolotti myöntää melkein kokoiselleni oppilaalle, että en vieläkään ollut oppinut uimaan. En voisi kumminkaan vielä kysyä ketään opettamaan meille uimista, sillä oppilaani koulutus oli vielä niin alkuvaiheista, koska tälle oli sattunut niin paljon tapaturmia. Kävelimme hiljaisina polulla, joka kiemurteli pitkin vehreää koivumetsikköä, meillä kummallakaan ei tainnut olla toisillemme oikein mitään sanottavaa. Sitten pysähdyin pienelle aukealle antaen häntääni heilauttaen Vadelmatassulle merkin pysähtyä. Oppilaani seisahtui ja vilkuili kiinnostuneena ympärilleen sillä aikaa kun tarkastelin aukeaa tarkemmin. Nurmikko oli moneen kertaan tallattu, eikä siinä voisi mitenkään loukata itseään. Koivupuut reunustivat pientä epämuodostuneen ympyrän muotoista aukeaa, ja saivat minut miettimään sitä kertaa kun olin vain lähtenyt omille teilleni ilmoittamatta kenellekkään ja samalla kertaa olin myös loukannut pääni.
-Hei Korppisiipi! Mitä me nyt oikein tehdään? Vadelmatassu marmatti tökkien käpälällään kylkeäni.
Murahdin ärtyneenä silmiäni pyöräyttäen ja kännyin oppilastani kohti. Vadelmatassu vaikutti viattomalta katsellessaan vinhasti ympäri aukeaa, kolli oli tainnut jo unohtaa, että nyt oli kyse harjoituksista, eikä pentutarhan huviretkestä.
-Ensin katsotaan vaanimisasentosi, olettaisin, että se on vähintäänkin kohtuullisen hyvä, tokaisin tuuhealla hännälläni ilmaa topakasti huiskauttaen.
Vadelmatassun suu loksahti auki, hänen silmänsä näyttivät lähinnä suurilta palloilta kun ne laajenivat entisestään.
-Mutta…Vadelmatassu huudahti ponnahtaen istuma-asennostaan pystyyn.
Painoin häntäni kevyesti kollioppilaan suulle, jotta tämä hiljenisi, tätä vauhtia kaikki lähellä oleva riista olisi kaikonnut tiehensä.
-Ei mitään muttia! Tokaisin päästäen häntäni liukumaan pois Vadelmatassun suun edestä.
Vaaleanruskea kolli loi minulle ärtyneen katseen, mutta painautui loppujen lopuksi maahan vatsakarvat ruohoa viistäen.
Kiersin oppilaani toiselle puolelle päätäni vaivihkaa pudistellen, tämän asento oli yhtä huono kuin vastasyntyneen pennun ja täysikasvuisen soturin kaksintaistelu.
-Aiotko saalistaa vai katkaista selkäsi? Laske nyt tähtiklaanin tähden peräpäätäsi alemmas! Huokaisin laskien käpäläni kollin selälle tunteakseni tämän tekevän mitä käskin.
Tunsin kuinka Vadelmatassun selkä suoristui ja tämän takamus laskeutui alemmas, silti jotakin oli mielestäni pielessä. Laskin käpäläni takaisin maahan kallistaen hieman päätäni, nyt kollin häntä oli noussut mahdottoman ylös. Viikseni värähtivät hieman kun oppilaani häntä alkoi vielä viuhtoa puolelta toiselle kuin innostuneella koiralla.
-Laske häntäsi, totesin tarkkaillen samalla Vadelmatassun työskentelyä herkeämättä.
Kuulin ruskeaturkkisen oppilaan mutisevan jotain ärtyneenä, mutta huomasin tämän tottelevan käskyäni. Kollin häntä painui alemmas.
//337 sanaa
//Vatu?
